Motellissa sattuu ja tapahtuu
Stoor, Jarmo. Motelli. Into Kustannus Oy. 2015, 249 s.
En muista lukeneeni pitkään aikaan kummallisempaa veijaritarinaa (jaa noh, väärä määritelmä, ehkä ? kyseessä kuitenkin vakavampi teksti?) kuin on oululaisen kirjailijan Jarmo Stoorin MOTELLI. Stoor osaa pistää oman elämänsä traagiset kiemurat ja oudot käänteet sujuvaksi fiktioksi. Tämän hän todisti jo romaaneillaan Sieluhäkki (2013) ja Nokian varjossa (2014). Motellikin perustuu, toki ilmeisen löyhästi, kirjailijan entiseen, majatalonisännän ammattiin. Jos puolikin on totta….jaa noh, mitä sitä pohtimaan.
Jo romaanin alkukappaleen lauseet vievät suoraan asiaan iskevästi ja tarina alkaa sieltä mistä sen pitääkin:
”Kävelin soraista sivutietä huoltamon ohi. Annelin tumma lämpö maistui suussa. Paskatti. Siellä se peltojen keskellä rönötti. Tuleva työpaikkani.”…
Stooria lukiessa tulee välillä mieleen edesmennyt Arto Salminen (Turvapaikka, Varasto, Paskateoria). Aiheet ja karheanhellä ihmissuhteiden kuvaus lähentää näitä kahta kirjailijaa. Myös tyyli ja dialogi yhdistää: lauseet ovat pääosin napakan lyhyitä, mutta paljonpuhuvia ja kielellisesti herkullisia, markkinataloutta kritisoiviakin. Siksi ei olekaan yllättävää, että kun Stoor esitteli kirjaansa oululaisessa kirjakaupassa ja kritisoi ”kevyesti”, toki peitellysti (?) pääministeri Sipilääkin, yleisöstä kolmasosa otti jalat alleen.
Halleluja! Tässä yhteiskunnassa elämme. Näin suvaitsemme ja harjoitamme kritiikkiä. Vartiotorni näkyy: Herätkää! Onneksi meillä on Kaltio, siis siellä pohjoisessa.
Aivan oma osansa on MOTELLIN henkilögallerialla. Motellissa asujaimisto on sen verran vinksahtanutta, että voi hyvin kuvitella jonnekin Kempeleelle vastaavan rähjäisen majatalon ikiasukit, pohjoista kansaa halventamatta. Mainitaanpa muutamia. Värikkäin lienee ”homonatsi” Kurmilainen miesystävineen. Hän saa aikaan pientä ja sitten vähän suurempaakin kahinaa lapsensa ex-vaimolleen menettänen irakilaisen Mahtan Naftanin ystävien kanssa. Naftani järkkää motellissa nälkälakon ja saa tukea maanmiehiltään. Kurmilainen kutsuu tuekseen mootoripyöräkerhon aktivistit. Se aiheuttaa pientä pulmaa sekä henkilökunnalle että poliisivoimille. Nykyajassa edetään. On hyvä tietää siitä, ottaa selvääkin – ellet satu elämään Lieksassa kuten Öisinajattelija. Joskus kaunokirja auttaa tässä kummasti!
Mutta tuossa oli vasta yksi siivu MOTELLIN omituisuuksia, omasta elämästään tai ainakin yhteiskunnasta poishypänneitä motellivieraita. Mukaan tulevat tietenkin myös vaeltelevat romanit, seksiä janoavat yksinäiset, jokunen kauppamatkustaja-pukumies ja vakiasukas ”Puutarhatonttumummo”. Tämä aloittaa jokapäiväisen juttutuokionsa motellin isännän, Timon kanssa repliikillä: ”Minä haistan harmin tästä”. Repliikki koskee aina jotakuta asukasta, joka tuo mummelin mielestä ongelmia tullessaan.
Oma lukunsa on Timo-isännän ja sympaattisen virolaishuoran Marin kiintymykseksi syvenevä seksi. Motellin karsea loppu huipentuu kirjan viime sivuilla, mutta odotettavissa voi olla vielä onnen ja rakkauden hetkiä. Kaikenlainen rakkaus on mahdollista – sekin on yksi Jarmo Stoorin mainion romaanin ”opetuksista”.
(KEVYTVERSIO arvostelusta julkaistu: Karjalainen 29.08.2015)
Pentti Stranius