Olen viime päivät miettinyt vakoilijoiden, rakastajattarien / rakastajien ja muiden hujjareiden / isänmaansa petturien roolia historiassa. Se rooli on ollut taatusti merkittävä! Mihin itse olen syylistynyt? Ainakin rakastajan rooliin, siis pettäjän. OLEN PETTÄNYT VAIMOANI, tunnustan. Ja kärsinyt siitä. Eronnut.
Richard Sorge (1895-1944 ?) oli vakoilija , joka yritti pelastaa VENÄJÄN / Neuvostoliiton natsi-Saksan hyökkäykseltä. Sorge välitti Stalinille Saksan Barbarossa -suunitelman ajankohdan, mutta Stalin ei sitä noteerannut. Ei tajunnut Saksan hyökkäyksen ajankohtaa? OLISIKO MAILMANHISTORIA MUUTTUNUT, JOS Sorgea olisi kuunneltu, ”Kevään 17 hetkeä”? Myöhemmin Sorge teloitettiin, Japanissa. Oliko hän sankari? Jätän kysymyksen avoimeksi.
Anais Nin
Anais Nin on suosikkikirjailijani. Tuo unkarilaissyntyinen, rikkaan miehen vaimo sponsoroi monet tulevat suuruudet Pariisissa maailmankirjallisuuteen, mm. Henry Millerin, Scott Fitzgeraldin ja osittain jopa Ernest Hemingwayn.
Rakastan Anais Niniä _ rakastan hänen eksoottista ulkomuotoaan, rehellisiä päiväkirjojaan ja sitä kuinka avoimesti hän kertoo bi-ja hetero-suhteistaan. Upea nainen, feministikirjallisuuden uranuurtaja, kirjallisuuden Frida Kahlo, tottakai!
Kannattaa lukea VAKOILIJA RAKKAUDEN TALOSSA, joka on Anais Ninin kolmen kertomustarinan avaus. Muut pienromaanit ovat: PORTAAT TULEEN ja KUUAURINKOJUHLA.
Mistä Anais Nin sitten kertoo näissä pienromaaneissa ( ja erityisesti päiväkirjoissaan, jotka loppujen lopuksi aiheuittivat maailmanmaineen;;;;). Hän kertoo miessuhteistaan – tavalla, jota , siis avointa seksuaalisuutta, naisen kokemuksia sängyssä, olemme oppineet kuulemaan/ lukemaaan vain miehiltä!, millereiltä ja saarikoskilta. Anais Nin myös rinnastaa rakastajatteren roolin vakoilijaan. Hyväksyy sen roolin, tavallaan ja omasta rakastajattaren kokemuksesta – jopa ihannoi sitä miten salaisuus pidetään, kanssaihmisiä huijataan, mitä taidetta on huijaus, pettäminen , vakoileminen. Onko se, voi kysyä? Siitä Anais Nin kirjoittaa äärimnmäisen rehellisesti. Riittääkö se? Onko se oikein?
Anais Nin on kirjoissaan sellainen subjekti, ja < rehellinen maailmansa, seksuaalisuutensa erittelijä, johon taiteessa pääsee esim FRIDA KAHLO, pistäessään miehet paikalleen! Viva Anais, viva Frida!, kaikesta huolimatta juuri miehille opettavaista naisnäkökulmaa, naiskirjallisuutta. Nainen kokee rakkauden aika eri tavalla kuin mies, muistakaa! Lukekaa!
Nykyvakoilijat ja ilmiantajat
Suomessakin vaaditaan erästä tiettyä SUPO-listaa julki. Siinä olisivat kuulemma kaikki Suomea vakoilleet KGB ja STASI-TYYPIT. No, en usko. Osa varmasti, mutta fiksummat ovat muualla ja teillä tietymättömillä. Silti lista olisi hyvä julkaista, tottakai. Ja jokaisella syytetyllä puheenvuoro. Vai olisiko? Olisivatko he heti tuomittuja? Tätä en haluaisi, haluaisin keskustelua, puolustuspuheenvuoroja myös. Mitä vakoilija miettii? Kenen ja minkä palveluksessa hän oikeasti on ollut? Ihanko viattomuuttaan, tieytämättömyyttään? Onhan vakoilijallakin ihmisoikeutensa?…kuten tällä Norjan murhaaja-terroristilla<?
On olemassa oikeitakin vakoilijoita? Mitä vakoilija todella ja oikeasti miettii? Seikkauilua, vallankumousta, rahaa? Mitä hänen toimintansa on aiheuttanut kanssaihmisille? Ideologinen, rahaa maksettu työ? Salasuhde? Vallankumouksen valmistelu? Isänmaa ja sen pettäminen? Eniten, ehkä, ottaa päähän, että joku oikeasti vakoilee ja ilmiantaa kavereitaan, vaikkapa rahasta? (= neukut, KGB – saksalaiset, STASI). Vaikea antaa anteeksi, jos joku IMIANNETTU on oikeasti kärsinyt?
Mutta: mikäpä' minä, aviopetturi, olen heittämään ensimnmäisen kiven? Oletko sinä? Oletkos koskaan pettänyt ketään, täh?
Joensuun virallinen Öisinajattelija