Suomeen tuli Lama, DALAI-LAMA.
Mutta ei tätä tunnustettua kansanjohtajaa, moraalista Tiibetin kansan tukipylvästä vastassa ollut kukaan Suomen ”kansanjohtajista”. Ihme juttu. TALLINNASSA TILANNE OLI TOINEN.
Suomessakin pari poikkeusta sentään ilmestyi: ministeritasolla Heidi Hautala ja presidenttiehdokastasolla Pekka Haavisto. Nostan heille hattua. Tuohon seuraan olisi voinut liittyä jokunen ministeri vasemmaltakin laidalta…, mutta niin ei käynyt.
Suomi on raukkamaisen, puuttumattoman puolueettomuuden ja sisäänpäinkäpristelyn maa. Ulkopolitiikassa erityisesti – siellä missä valtionjohdolla ja presidentillä olisi sanottavaa ja valtaa globaalistikin!
Elämme markkinataloudessa ja kiivaassa kapitalismissa. Näyttää siltä, että jopa uusi NEUROSTOLIITTO eli EU ja ainakin sen rahaliitto ja eurovaluutta olisi matkansa päässä. Sitäkään emme uskalla silti järkiperäisesti arvostella. Poikkeuksena populismi-politiikka ja persut…, joilla ei ole vaihtoehtoa. Sananvapaudesta ja ihmisoikeuksista puhuu aika harva. Ne ovat tärkeitä asioita systeemistä riippumatta. Jopa elintärkeitä oikeuksia.
Suomalainen poliittinen atmosfääri ja ulkopolitiikka – myös dogmaattisessa stubbilaisessa rajoittuneisuudessaan – on äärivarovaista ja yksituumaista. Puoluekannasta riippumatta historian painolasti vaikuttaa. Tiedämme, että markkinatalouden suurin vääristymä ja rosvokapitalistinen Venäjä loukkaa ihmisoikeuksia ja sananvapautta päivittäin. Ja samalla tavalla Kiinakin. Silti pelkäämme loukkaavamme aina ja aina Venäjää …ja nyt myös kaukaisia kauppakumppaneita kieltämällä ihmisoikeudet kiinalaisilta ja tiibetiläisiltä, ainakin vaikenemalla niistä. Se ulkopolitiikan rappiotila – ikävistä asioista vaikeneminen – missä Suomi oli vuosikymmeniä suhteessa itänaapuriin saa jatkumon suhteessa vielä kaukaisempaan kauppakumppaniin. Miksi? Koska Kiina on kiistatta tuleva maailmanvalta, kaupallisesti.
Näinkö me aina arvotamme ihmisoikeuksia, naapurisuhteita? Eikö mitään ole opittu? Ainako pitää kumartaa…ja samalla pyllistää?
Dalai-lamalla on jopa sanoma: hän varoitti Suomessakin tuloerojen kasvusta, puhui moraalista. Eikä edes kritisoinut poliittista eliittiämme. Hän halusi nähdä kansaa, puhua ihmisten kanssa. Sen hän myös teki.
Vasemmalla laidalla ja valtiotasolla on raukkamaista kieltäytyä kuuntelemasta Tiibetin kansan hengellistä ja kiistatonta henkistä johtajaa, moraalista tukipylvästä. Hän on kansansa erno paasilinna ja pentti linkola: elää kuin puhuu. Ja mitä todennäköisemmin Dalai-laman vaikutus ja opetukset tulevat näkymään tulevaisuuden Kiinassakin. Ei suurvalta voi eristäytyä eikä kansalaisistaan ja lähinaapureistaan piittaamaton ”kommunistinen kapitalismi” ole mahdollista. Jotakin räjähdysherkkää on itäisessä ilmassa. Jotakin tulee tapahtumaan…ja sen tulevaisuuden ennustamisessa Dalai-lamalla on sanottavansa.
Suomeen tarvitaan rohkea presidentti ja ulkopoliittinen arvojohtaja. Hän ei ole SaulusNiinistö eikä PaulusLipponen. Hän voisi olla Maailmaa avarakatseisemmin tutkaileva todellinen diplomaatti, Pekka Haavisto. Siksi olen vasemmistolaisena Pekan tukijoukoissa. Ja ylpeä siitä!
Joensuun virallinen Öisinajattelija