Taannoin iltapäivälehdessä julkaistiin juttu, jonka mukaan Puumalassa syntyy enemmän kuutteja kuin vauvoja. Ja onhan se toki ihan koko maata koskettava ongelma, että väestön kasvu hidastuu ja samalla maassamme asuu yhä iäkkäämpää väkeä. Asiaan on ehdotettu korjaukseksi jo vaikka mitä vauvanteko-talkoita ym.
Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivuilla kerrotaan, että ”Suojelu- ja tutkimustyön ansiosta saimaannorpan kanta on hitaasti kasvanut 1980-luvun puolivälistä, jolloin norppia oli arviolta vain 120–150 yksilöä. Suojelutyö jatkuu, ja maailman uhanalaisimman hylkeen kanta on noussut hitaasti 370-380 yksilöön.”
Norpat on siis saatu tuplaamaan kantansa sillä, että niiden oloihin ja elämään on panostettu ja niistä on pyritty pitämään erilaisin toimin ja säädöksin hyvä huolta. On autettu mm. lumettomina talvina kolaamalla jäälle keinotekoisia kinoksia joissa pesiä ja lisäämällä erilaisia kalastusrajoituksia norppien asustelu-alueille. Jos nuorten ihmisten tulevaisuutta ja lisääntymistä halutaan turvata, olisi omaa nuorisoamme syytä suojella yhtä tehokkaasti ja päättäväisesti kuin norppia.
Selailin Väestöliiton sivuilta tutkimusta syistä miksi vanhemmuutta lykätään. Vertasin siinä esitettyjä syitä asioihin joita viime vuodet mm. poliittisin päätöksin on tehty. (Rotkirch, Anna, Tammisalo, Kristiina, Miettinen, Anneli ja Berg, Venla. 2017. Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lastensaannista.)
Listan tärkeimpinä asioina nuoret aikuiset itse kertoivat perheen perustamisen haasteiksi mm. epävarmat työsuhteet ja työttömyyden. Urakehityksestä tippuminen, palkka ja asema työelämässä myös mietityttää. Ilmenee myös pelkoa siitä, että se asema työelämässä jää pysyvästi huonommaksi kuin lapsettomilla. Työn vaativuus, työmatkat tai vaikeat työajat vaivaavat myös monen mieltä lapsen saannista puhuttaessa. Koetaan myös, että uran rakentuminen jää kesken, jos saa lapsen. Määräaikaisessa työsuhteessa ei haluta hankkia lasta tai koetaan vaikeana asiana jäädä vanhempainvapaalle, jos vakituinen työpaikka on aivan tuore.
Edellytyksinä perheen perustamiselle nähdään vakiintunut parisuhde, vakituinen työ, oikea paikkakunta ja esimerkiksi omakotitalo. Koetaan myös tärkeänä, että elämä on rauhoittunut ja arvomaailma kypsynyt.
Menneisiin vuosikymmeniin nähden nuoruus on pidentynyt. Opiskelut vievät enemmän aikaa kuin vaikkapa monen kohdalla silloin, kun suuret ikäluokat ovat saaneet alkunsa. Vanhemman vastuu koetaan myös jatkuvan pidempään kuin ennen. Ja onhan se toki totta, että moni vanhempi tätä nykyä tukee lapsiaan parhaan kykynsä mukaan esimerkiksi taloudellisesti silloin kun näillä on tiukkaa. Moni nuori näkee tämän myös omana tulevaisuutenaan, että omaa lasta tulee voida ”elättää” pidemmälle aikuisuuteen mahdollisuuksien mukaan. Myös maailman avartuminen ja monipuolistuminen saa aikaan sen, että halutaan nähdä ja kokea muutakin kuin lapsiperhe arkea.
Nuoret toivovat itse lapsimyönteisiä työnantajia ja mahdollisuutta osa-aikaiseen työhön, silloin kun se on oma valinta. Toiveena on voida hoitaa lasta kotona mahdollisimman pitkään, mutta niin että olisi turvattuna työpaikka johon palata lopulta. Ylipitkiä työpäiviä toivotaan voitavan välttää ja etätyön mahdollisuus kiinnostaa.
Viime vuosina hallituksen kyyti nuorille on ollut kylmää. Työsuhdeturvaa on heikennetty, koeaikaa pidennetty, kiky leikkasi lomarahoja ja pakotti tekemään pidempää päivää ilman korvausta. Aktiivimalli ja muut heikennykset työttömien toimeentuloon koskettavat myös monia nuoria. Viimeisimpinä visioina on haluttu helpottaa henkilöön perustuvin syin tapahtuvaa irtisanomista alle 20 hengen yrityksissä ja alle 30-vuotiaiden työsuhteiden perusteetonta määräaikaisuutta.
Hallitus on leikannut myös nuorisotakuun (lähes) nollille, vaikka esimerkiksi nuorten miesten syrjäytyminen on Suomessa todellinen ongelma. Koulujen opinto-ohjaus resurssit ovat huolestuttavan pienet sekä peruskoulussa, että toisen asteen kouluissa. Myös erityisen tuen määrää kouluissa on vähennetty ja tullaan takuulla jatkossakin vähentämään, mikäli kurjistava politiikka suomessa jatkuu.
Nuorisobarometrissa kävi ilmi myös nuorten pelko yhteisöllisyyden vähentymisestä uuden koulutusreformin supistaessa lähiopetusta.
Yhä useampi nuori ajelehtii läpi nuoruutensa ilman, että kukaan saa otettua hänestä koppia. Jos jo peruskoulussa oppiminen takkuaa tai motivaatio pääsee romahtamaan, ilman että kukaan auttaa eteenpäin, onkin jo moni ovi sulkeutunut nenän edestä jatkoa ajatellen.
Mikäli maahamme vauvoja halutaan, on syytä miettiä todella miten me pidämme lapsista, nuorista ja nuorista aikuisistamme huolta. On otettava koppia ajoissa, jos näyttää ettei esimerkiksi koulussa suju. Resursseja ennaltaehkäisevään työhön esimerkiksi kouluissa on lisättävä. Vakituisten työsuhteiden saantia on tuettava, eikä suinkaan heikennettävä työnteon ehtoja. Myöskään nollatunti-soppareilla niitä kaikkein huonoimpia vuoroja tekevä nuori ei ehkä ensimmäisenä uskalla haaveilla perheen perustamisesta.
Asuntotarjonta tulee olla monipuolista. On löydyttävä myös niitä edullisia kohteita asua, ihan joka kaupungista. Muuten nuorten parien ja perheiden on hyvin vaikeaa saada elämän syrjästä kii ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Perhe-elämä ja työ on voitava sovittaa paremmin yhteen, niin että nuori perhe voi itse miettiä kummalle vanhemmalle on luontevampaa jäädä kotiin hoitamaan lasta tai miettiä esim taloudellisesta tai urakehityksenkin kannalta kumman on tärkeämpää päästä nopeammin takaisin työelämään.