Yksi Suomen kuuluisimmista uuneista on löytänyt pysyvän paikkansa nykyisin museona toimivasta Kallioniemestä.
En varmaankaan ole ainoa Iijoki-sarjan jo tunteva lukija, joka odottaa vesi kielellä romaanisarjan erityisiä huippukohtia. Ensimmäiseen hitaudesta syytetty Kalle pääsee jo Huonemiehen pojan sivulla 52. Alkaa Kallioniemen pirtin uunin muuraaminen.
Tai eihän se itse muuraaminen silloin vielä ala. Muurariksi pestattu Antti Lohilahti on korkonimensä Satusetä veroinen lorsaaja, jolla työtuurit tahtovat jäädä laaja-alaisen tarinoinnin jalkoihin. Ei lopu kummat kuulumasta ja lopussa jutut vielä puolella paranevat Lohi-Antin selvittäessä kylillä kuulemiaan ja lehdistä lukemiaan tapauksia.
Kalle Päätalo oli loistava tilanteiden kuvaaja. Liian vähälle huomiolle on jäänyt, että hän loi arjen sattumuksista hersyvää tilannekomiikkaa. Sellainen on juuri parikymmensivuinen jakso uunin valmistumisesta. Kaikkeen työhön ahneesti ja suoranaisella raivolla käsiksi käyneen Päätalon Herkon ja siihen hitakaisesti suhtautuneen Lohi-Antin kohtaamisessa kaksi erilaista luonnetta törmäävät toisiinsa voimalla, jonka nykyään voi saavuttaa vain avaruusjärjestö Cernin hiukkaskiihdyttimessä.
Talvi kuitenkin painaa päälle eikä Herkon hyvi muu kuin yrittää niellä kiukkunsa, koska toistakaan muuraria ei ole saatavilla. Herkon tuska on takuulla ollut aikanaan aitoa, mutta jäljestä päin sitä kuvatessaan Kalle Päätalo tuo hykerryttävästi esille tapahtuman komedialliset piirteet. Herkko puree hammasta, ettei karkottaisi kallisarvoista muuraria, yrittää jouduttaa työtä ja tekosyiden varjolla ainakin itse päästä kuuntelemasta tämän juttuja. Uunimestarille taas juolahtaa koko ajan mieleen uusia selevityksen verosia tappauksia ja ne pitää vielä aloittaa uudelleen alusta, jos paikalle ilmaantuu uusia kuulijoita.
Romaanisarjan aikanaan suunnattoman suosion taustalla olivat lukuisat värikkäästi kuvatut sivuhenkilöt. Satusetä on heistä ensimmäinen laaja henkilökuva.
Uuni saadaan vihdoin valmiiksi Huonemiehen pojan alussa, mutta myöhemmin siitä riittää vielä monta juttua. Päätalon Herkko sai kaiken muun lisäksi riesakseen ”paikkaansa hakevan uunin”. Satusetä muurautti sen hirsiperustalle. Niiden lahotessa uuni kallistuu muutamassa vuodessa alkuperäiseltä paikaltaan. Herkko vaatii selitystä, jolloin Lohi-Antti rauhoittelee, että sehän vain hakee paikkaansa. Kallio-Herkon paikkaansa hakevasta uunista tuli yleinen vitsailun aihe Taivalkosella.
Selkosen sanontoja
Se on nyt lopullisesti ruuperä otassa. => Semmosissa suustalaahattavissa [aseissa] on piipun ponnenpuoleinen pää tukittu ruuperällä. Joskus, jos laitetaan laahinkiin liijjan palajo ruutia, voipi perä löysätä ampuissa ja sillon lasahtaa ruuperä ohtaan. Selevittämätä tiijjät, että siinä käypi ampujan väärin. Vanahat sannoo, kun tulloo elämässä ylipääsemätön hankaluus etteen, että nyt on ruuperä otassa. Kallen mummon Ämmin selitys Kallelle romaanissa Huonemiehen poika.
Raha on nilallaan. => Poikkeuksellisen hyvät tienestit metsätöissä.
Elämän varsitiellä
Sivu 18. Kallen ensimmäinen muistikuva on konttaaminen koti Savilampea. Tällöin hän uskoo olleensa alle kaksivuotias.
”Olen avojaloin ja muutenkin vähissä ketineissä. Kaulassani kantimessa roikkuva vasikankello kalkahtelee. Aurinko paistaa korkealta, ja pääskyset tuijailevat päälläni päästellen kirskahtelevia ääniä.”