Tämä tapahtui JR8:ssa päivää ennen Kallen haavoittumista Kapustnajajoella.
Suomen kenttäarmeijalle annettiin liikekannallepanokäsky 18.6. 1941.
25.6. presidentti Risto Ryti toteaa radiopuheessaan Suomen olevan sodassa.
Kalle Päätalon joukko-osasto JR53 ylitti Neuvostoliiton rajan Kuusamon kohdalla aamuyöllä heinäkuun ensimmäisenä päivänä ja eteni aluksi nopeasti ikivanhaa Kuusamon ja Valkeanmeren välistä kauppatietä pitkin kohti Kiestinkiä, joka vallattiin 7.8.
14.8. Kallen jatkosota rintamalla päättyi vakavaan haavoittumiseen Kapustnajajoen korvessa kolmisenkymmentä kilometriä Kiestingistä itään. Se oli Kallen ensimmäinen ja viimeinen taistelu sodassa, jossa hän oli mukana kuukautta vaille viisi vuotta.
Komppanian talousaliupseerina toimineen Kallen jatkosota oli ensimmäiset puolitoista kuukautta kuin kesälomaa. Se heinäkuu oli kuiva ja helteinen. Vienan-Karjalan kirkkaat vedet houkuttelivat töpinän miehet kalastamaan ja uimaan. Juttu lensi porkkaporukoissa ja korttia läiskittiin. Lomatunnelmasta kertoo, ettei muonanhakureissuille muistettu ladata kivääriä, mutta oli se sentään autossa mukana.
Samaan aikaan Väinö Linna
Samaan aikaan toisaalla. Väinö Linnan tuntemattomien sotilaiden JR8 hyökkäsi 4.7. Tohmajärven kohdalla. Päämääränä oli Petroskoi. Jo 5.7. JR8 joutui siihen taisteluun, jossa kapteeni Kaarna kuoli ja kauhun vallassa ollut Riitaoja jähmettyi suohon.
Kalle ei kunnolla tajua sodassa olevansakaan samaan aikaan kun JR8 etenee monien taisteluiden kautta kohti vanhaa rajaa. Se ylitetään vasta 11.8. pari päivää sen jälkeen, kun JR53 on jo Kiestingissä melkein puolimatkassa Suomen rajan ja päämääräksi asetetun Valkeanmeren eli Vienanmeren länsirannalta.
Päivää ennen Kallen haavoittumista Lehto, Määttä ja Rahikainen jäävät kiinni varastettuaan keksejä ja marmeladia, ja saavat rangaistukseksi kahden tunnin seisomisen täyspakkauksen kanssa.
Ainoaan taisteluunsa Kalle joutui pääkköyttään. Huoltopuolen aliupseerit komennettiin etulinjaan Kapustnajajoelle huoltoa järjestämään, mutta Kalle ei vastannut, kun vieras upseeri huhuili häntä, koska pelkäsi joutuvansa vieraaseen porukkaan. Siksi hän joutuikin hyökkäykseen suon yli.
Kallen ja sotapäiväkirjan kertomaa
Sota oli toisenlaista kuin Kalle oli kuvitellut. Kärkijoukko oli edennyt nopeasti ja uhkarohkeasti Kiestingistä Louhen rataa seuraten itään. Molemmilla sivustoilla käytiin koko ajan taisteluita. Vaara mottiin jäämisestä oli ilmeinen, ja mottiin ryhmä jäikin heti Kallen haavoittumisen jälkeen.
Toisin kuin Kalle luuli, rintama ei ollut suora, vaan syvän U:n muotoinen ja sen pohjukassa hänkin odotti seuraavaa askelta. Aholla siellä täällä oli rähjääntyneitä ja poissaolevan oloisia etulinjassa taistelleita sotilaita. He eivät puhelleet keskenään eivätkä näyttäneet havainnoivan mitään itsensä ulkopuolella.
Mitä oli tapahtunut?
JR53:n osasto J:n sotapäiväkirja kertoo 10.8. annetusta käskystä hyökätä rautatien suunnalta, tuhota osasto Somersalon edessä oleva vihollinen ja jatkaa sen jälkeen etenemistä välittömästi.
12.8. klo 1.30 vahvistuksia saanut vihollinen aloitti hyökkäyksen ja sen suuren ylivoiman takia kompp. Koskivirta joutui vetäytymään. Sotapäiväkirja kertoo yön kovista taisteluista, jotka jatkuivat myös pitkin seuraavaa päivää.
Tilanteessa, jossa Kalle vielä marssi etulinjaan, oli vihollinen 14.8. kello 6.30 ryhmittynyt pistoradan varteen ja aloittanut hyökkäyksen Kapustnajan suunnalta. Kello 10.20 rintama oli murtumaisillaan ja yhteydet tukikohtiin katkenneet. Selustassa vihollinen pääsi pääradalle asti. Onnistunut vastaisku oli ohi 11.25 ja 12.45 kapteeni Arimo oli puhdistanut pääradan varren.
Tässä kohtaa kello 14.55 sotapäiväkirja kertoo kylmän viileästi everstiluutnantti Selinheimon saaneen käskyn muodostaa irroitettavista joukoista osasto hyökkäystä varten maantien katkaisemiseksi.
Kallen kuvauksen mukaan upseerit eivät, toisin kuin hän oli kuvitellut, toinen toistaan viisaamman näköisinä tutkineet karttaa ja suunnitelleet tulevaa, vaan ”rantusti puhuteltavalta” vaikuttava komentaja äksyili muille.
Mitä perkeleen kursseja alat pitämään
Kello 18.50 annettiin rykmentin hyökkäyskäsky. Kallen romaanissa kellonaika on myöhäisempi, mutta hän kertoo, että tuli-iskun jälkeen suoritetaan hyökkäys suon yli venäläisten asemiin. Tavoitteena on katkaista sen takana kulkeva tie, jota pitkin venäläiset vetäytyvät. Vastassa on kolme konekivääriä.
Kallen kuvauksen mukaa luutnantti Tynkälä kutsuu aliupseerit luokseen ja alkaa näyttää kartasta, mikä on tehtävä.
”Mitä perkeleen kursseja alat vielä pitämään”, karjaisee komentaja. ”Painelet itse ensimmäisenä, kyllä miehet seuraa!”
Sekavassa tilanteessa Tynkälän miehet alkavat edetä ketjussa kohti suon vastalaitaa. Kalle huomaa, että kaverit harvenevat viereltä, mutta pääsee itse suon yli lähes käsikranaatinheittoetäisyydelle konekivääripesäkkeestä. Silloin tulee kova isku ristiselän yläpuolelle. Hieman toinnuttuaan hän löytää selästään kaksi reikää, joista isompaan mahtuvat kaikki sormenpäät. Todennäköisesti räjähtävä luoti on iskenyt ja halvaantuminen käynyt vain millien päässä.
Sotapäiväkirjan kuvauksen mukaan kello 19.45 hyökkäys pohjoiseen alkoi.
”Os. Backmanista vänr. Sillanpää kaatui ja hänen ruumiinsa jäi ryssien puolelle., luutn. Tynkkynen haavoittui”.
Haavoittunut Kalle lähtee ryömimään takaisin. Panssarivaunusta ammutaan ja Kalle saa sirpaleita nilkkaansa. Nyt hän on linjojen välissä ja jää vielä paluuta yrittäessään kiinni piikkilankoihin, joihin repii pahasti itsensä. Yön pimeydessä kaverit noutavat hänet takaisin. Vielä sotasairaalassa Kalle miettii, eivätkö venäläiset huomanneet vaivalloisesti suolla rahjustavaa joukkiota vai antoivatko he heidän vain mennä.
Kalle jaloilleen, JR 8 Petroskoihin
Kalle ehditään evakuoida rautatietä pitkin Kiestinkiin, sitten Kuusamoon ja myöhemmin Ouluun juuri ennen kuin komppania joutuu mottiin Kapustnajajoella.
Rintamalle hän ei enää palaa. Kalle alkaa päästä uudelleen jaloilleen samaan aikaan, kun JR8:n miehet pääsevät Petroskoihin.
Tiedätkö, muistatko
Vastaus: Ikäsotilaalta tippui auton lavalta pudotessaan suusta tielle lähes täyspitkä sätkä. Aikoi vielä lähteä noutamaan sitä.
Kysymys: Kuinka monta piikkiä Kallen siviilikammassa oli jäljellä YH:n alkaessa 10.6. 1941?
Elämän varsitiellä
Sivu 5910: Kalle haavoittuu hyökkäyksessä Kapustnajajoen korvessa.