Joulukuun 1946 alussa Ikaalisten korpeen valmistuneen kämppäkartanon jälkeen joku olisi voinut saada sellaisenkin päähännouseman, että aloittaa saman tien joululoman. Olivathan Kalle ja Ville paiskineet seitsemän päivää viikossa ylipitkää työpäivää ja nostaneet kolmessa kuukaudessa rakennuksen poikineen.
Se joku ei ollut ainakaan Kalle. Hän lähti heti Itsenäisyyspäivän jälkeen uuden työn hakuun ja paikka löytyikin vanhasta firmasta Kantolan ukolta, joka pomotti kaksikerroksisten asuintalojen työmaata Tampereen Vainiokadulla. Se oli Kallen seitsemäs työmaa Tampereella, mutta ensimmäinen, jossa rakennusmiehiä oli isompi joukko.
Työmaakopissa Kalle pääsi nyt ensi kerran tutustumaan kunnolla rakennustyömaitten persoonallisuuksiin ja työmaahuumoriin.
Sekä ay-liikkeeseen. Siksikö Kalle suhtautuu rakennustyömailla tapahtuvissa kirjoissaan jotenkin nyreästi ay-liikkeeseen, että hänen ensikosketuksensa siihen oli huono? Kalle ei paljolti omaa huolimattomuuttaan ollut liittynyt Rakennustyöläisten liittoon. Nyt taitamaton luottamusmies hankki paikalle toimitsijan ripittämään Kallen julkisesti ennen kuin oli itse ottanut asian puheeksi.
Mutta niitä työmaan persoonallisuuksia:
Pullonhinta-Korte
Neuvokaas, kaverit, mitä ylimäärästä ronttiurakkaa pyytäisin Luodolta, että saisin parinkaan ylimääräisen pullon hinnan irti.
Kello-Aaro
Kuka vaihtaa kelloa? Tai ostaa. Tässä on seitsentoistakivinen ja pientä vaille, ettei kuku kaikille tunneille. Taikka on useampia kelloja. Myyn ja vaihdan.
Einari Lintujärvi
Uskovainen jättikokoinen rakennusmies, joka ehti ottaa nokoset korviketunnillakin. Heräsi kuitenkin unestaan hillitsemään kiroilevia rakennusmiehiä.
Mertsu
Siellä Neuvostoliitossa on, toverit, työmiehen lysti olla! Kaikki on tasan ja eikä ole herroja takapuolen takana vahtimassa ja komentamassa niin kuin on täällä Suomessa. Meikäläiset ovat etuoikeutettuja…
Janne Mäkinen, myöhemmin Mäkitörmä
Vanhempi timpuri, josta tulee Kallen läheisin työtoveri Vainiokadulla. Pispalassa asuva huumorimies, jota Kalleen yhdisti myös viinaan kielteisesti suhtautuva vaimo. Tulevina kesinä Kalle ja Janne urakoivat yhdessä omakotitaloja pystyyn.
”Ja minulle huumori mertkitsi erittäin paljon. Olin kasvanut mieheksi seudulla, jossa huumori ja uskonto olivat olleet ainoat lääkkeet henkistä ankeutta vastaan. Armeijassa huumori oli ollut lääke kyllästymistä, ahdistusta ja pelkoja vastaan”, Kalle selitti mieltymistään samanlaisen huumorintajun Janneen.
Lasi-Kalle
Istui kopissa Lintujärven vieressä. Puhui harvoin omasta aloitteestaan, mutta sitten asiaa. Erikoisen innostunut Kalle oli populistipoliitikko Ernesti Hentusen puhetilaisuuksista. Tämä Radikaalisen Kansanpuolueen perustaja julkaisi muun muassa Totuuden Torvi -lehteä. Hänen kestävin saavutuksensa oli Kekkoslovakia-käsitteen lanseeraaminen.
Leima-Lahtela
Sekamies, joka oli teettänyt leimasimeen nimensä kaunokirjoituksella. Selvensi suurieleisesti nimikirjoituksensa leimasimella, ja nimikirjoituksia Lahtelalta pyydettiin usein joutaviinkin papereihin. Työmaan viihdyttäjä, joka näytti Kallen silmiin narrattavalta, mutta kuka narrasi ja ketä, ei ollut aivan yksiselitteistä.
Lahtela myös pohti, mitä alkaisi valmistaa lisätienestien hankkimiseksi. ”Sen pitäisi olla pieni esine tai nippeli. Semmoinen johon saisi nyt puutteen aikanakin raaka-ainetta, joita menisi paljon kaupaksi ja jota voisin alkuun valmistaa pienessä tilassa… Ehtipäs vaan joku keksiä hakaneulankin ennen minua! Vaikealta tuntuu, mutta vielä välähtää”.
Tuntemattoman sotilaan Honkajoen sukua.
Veikkaus-Virtanen
Veikkauskuponkiensa kanssa kaiken muun unohtaja, joka olisi saanut jatkuvasti täysosumia, jos olisi pelannut oman järkeilynsä mukaan eikä kuunnellut vaimon tai asiantuntijoiden neuvoja.
”Pitipäs, perkele, haksahtaa! Yhteen kuponkiin jo laitoin ristit oikeille paikoille, mutta uskoin akkaani. Tuli olkapääni taakse höpöttämään, että ei noin monen ristin ryhmiä voi tulla”.
”Laitan aina riveihini vähintään puolet ristejä. Ristien kanssa kun tulee täysosuma, niin se on rahapotti! Pääsee jättämään timpurin haalarit lopullisesti naulaan…”
Selkosen sanontoja
Nyt et puhuttele Kota-Mikkoa => ”Minun kasvumaisemissani, ja varmasti laajasti Pohjos-Suomessa kututaan rahatonta miestä Kota-Mikoksi”.
Kuinka suu naurussa raatasi, jos joutusi tämmösessä mökissä huushollia pitämään! Kaahlaamaan aamuvarraisella ja iltamyöhällä kinoksen yli navettaan, että vitunkarvat pensselöipi lunta. Kiskomaan järvestä kelkalla navetta- ja huusholliveit. => Riitu myöntää, ettei mökkiläisen elämä houkuttele nuoria kaupunkilaisnaisia.
Vastaus Koitilaisen koppiin Kallen mukaan: ”Kun Oulun-Kuusamon maantietä alkoivat liikennöidä loisto ja postiauto, oli varsinainen matkustajaosa aina täynnä auton ehtiessä Koitikylän maisemille. Koitikylän asukkaita ei hyvinyt muu kuin työntyä auton peräosaan, joka oli eristetty varsinaisesta matkustajatilasta ovellisella väliseinällä”.
Kysymys: Millä tavalla Kokkisen Unto teki historiaa?