Matti muistutti kommentissaan edelliseen kirjoitukseen, että Veijo Jussila on vuoden 1997 Päätalo-sanomissa käynyt tarkasti läpi oikean höylin miehen tarinan. Tässä tiivistelmä Jussilan kirjoituksesta.
Höylistä miehestä kerrotaan Huonemiehen pojassa. Susikoron savotasta paijanvaihetukselle syyskesällä 1925 tullut Herkko ihmetteli Riitulle omituista pöllintekijää. Kohta kuusivuotias Kalle kuuli isänsä kertovan Suojanen-nimisestä miehestä, joka vietti yönsä palstallaan nuotion vieressä eikä tullut kämppään. Ruuakseen hän sekoitti kauraryynejä veteen. Tilinsä Suojanen jakoi köyhille. Ne jotka saivat, olisivat halunneet vielä enemmän. Ne jotka eivät saaneet, olivat kateellisia.
Kyseinen mies oli maanviljelijä Vihtori Sandberg. Tämä myi Sauvon pitäjän Vartsalon kylässä sijainneen tilansa Kustaa Antervolle 350.000 markalla kesäkuussa 1924. Hän jakoi valtaosan summasta omaisilleen ja ystävälleen. Sandbergille itselleen jäi paikallislehden arvauksen mukaan ehkä kymmenen prosenttia kauppahinnasta.
Kalle sai Sandbergista lisää tietoa kerrottuaan Höylin miehen syksyn syntyvaiheista Ritva Haavikon toimittamassa kirjassa Miten kirjani ovat syntyneet 2. Sen ilmestyttyä Kalle sai kirjeen Ilmari Laaksoselta, joka sanoi Suojaseksi nimensä muuttaneen Sandbergin olleen hänen enonsa. Suojanen oli saanut uskonnollisen herätyksen, lähti kiertäväksi saarnamieheksi ja jakoi rahojaan tarvitseville. Laaksosen mukaan Suojasen tie kulki Imatralle, Kiiminkiin, Taivalkoskelle, Valtimoon ja Pyhäselän Niittylahteen, missä hän kuoli 13.10. 1926.
Haavikon kirjassa Kalle kertoo vain Höylin miehen syksyn alkuidean lähteneen todellisesta Suojasesta. Tapahtumat hän siirsi nykyaikaan ja lisäsi ihmisten käyttäytymiseen kertoimen, jolla arveli ahneuden lisääntyneen 1920-luvulta 1970-luvulle.
Kalle epäonnistui omastakin mielestään romaanissa.
”Jouduin sitä kirjoittaessani vaikeaan leikkaukseen, jota varten minut nukutettiin. Vielä enemmän vaikeutti kirjoittamistani se, että pelkäsin tutkimusvaiheen aikana sairauttani vielä pahemmaksi kuin se lopulta oli. Tämän lisäsairauteni vuoksi teos ei ole sitäkään tasoa, johon olisin pystynyt, jos olisin saanut sen kirjoittaa ainoastaan sydänvikaisena.”
Viimeksi Suojanen työskenteli renkinä pyhäselkäläiselle Eero Leinoselle pelkällä vaateavulla. Leinoselle hän oli kertonut lainanneensa Taivalkoskella kahdelle eri perheelle rahaa noin 2000 markkaa.