On tullut moitittua Kallen sota-aikaan sjoittuvia kirjoja. Hyvä puoli niissä on se, että taso paranee koko ajan.
Tuulessa ja tuiskussa kuljettaa Kallen syksystä 1941 aina syksyn 1944 välirauhaan asti. Nopean etenemisen selittää se, että Kalle hyppää yli aikansa Siiranmäen vankileirin talousaliupseerina, koska on käsitellyt ne vaiheet jo 1960-luvun romaanissaan Nälkämäki. Tämän romaanin lopussa Kalle on jo kihloissa Lainan kanssa.
Tuulessa ja tuiskussa on osuva nimi Kallen elämän varsitielle syksystä 1941 kesään 1942. Että onkin yhdelle miehelle tapahtunut paljon. Nyt kolmannella kerralla mieleeni tuli Veijo Meren Manillaköysi. Eräänlainen vaellustarina sodan liepeillä on tämäkin. Kalle vaeltaa sairaaloiden ja tekoselkosensa väliä, yöpyy yhden yön korsussakin Kiestingissä ja tapaa kaikkialla sodan nyrjädyttämiä ihmisiä. Eletään poikkeusaikaa ja sen kyllä huomaa.
Elämää kuin viimeistä päivää
Itsestään monenlaista myyttiä luoneet 1960-lukulaiset ovat luulevat monen muun lisäksi keksineen vapaan rakkauden. Taisivat kuitenkin olla tyvessä eivätkä latvassa vanhempiensa sukupolveen verrattuna. Ainakin Oulussa Kallen kokemusten mukaan elettiin jatkosodan aikana kuin viimeistä päivää ja sai siinä toipilaskin oman osansa makeasta. Sitä tuli jopa mahan täydeltä, sillä Kallen tie vie Lahden Hennalan kautta sukupuolitautien sairaalana toimivaan tyttölyseoon. Kuppa, kuninkaallisten tauti, kaataa miehen sänkyyn ja murhemieliin.
Sitä ennen hän saa oululaisessa sairaalassa huonekaverikseen sotamies Mikkosen, joka pyörittää sairaalan seinien sisällä kokonaista haaremia.
Tavallista terveellisemmät perunat
Kalle pääsee sanomaan pisteliään sanan myös ajan propagandasta. Oululaisen sairaalan ikkunasta hän katselee, miten keittiöön haetaan perunoita suoraan pihalla olevasta kasasta lumen alta. Kasaan ruikkivat koirat malttavat juuri ja juuri siirtyä siksi aikaa sivummalle.
Ei mene kauan kun radiossa pidetään esitelmiä, joissa professorit ja muut ruokatieteilijät kertovat, että paleltuneet perunat ne vasta vitamiinipommeja ovatkin. Myös täysmaito on suorastaan epäterveellistä. Se kuuluukin lantata vedellä.
Kuppasairaalan kuulumisia
Kuuden viikon ”loma” kuppasairaalassa ei ymmärrettävästi mettä keitä Kallen mielessä, mutta siitä kertominen 40 vuotta myöhemmin kuuluu kotirintamakirjallisuuden hulvattomiin hetkiin. Vismuttia takaposkiin ja salvarsaania kyynärtaipeeseen. Mutta ei sentään rotokoolia putkeen niin kuin alempiarvoisille tippurimiehille.
Kotkalainen satamajätkä Viinikka pitää huumorista huolen ja sairaalan inhimillinen henkilökunta palauttaa vähitellen uskon elämään.
Propagandaa riittää myös kuppasairaalassa. Eri kerroksessa sairastavat upseerit, joille on puhjennut eräänlaista tiehyttulehdusta haaraperien seutuvilla johtuen paljosta ratsastamisesta. Vaiva on niin harvinainen, että sotamiehet ja aliupseerit varjeltuvat siltä kokonaan.
Kirjasta ei selviä, onko Kalle ainoa niin pyöreäpäinen, että oikeasti uskoo vain upseereita koskevaan ratsastustautiin.
Tuulessa ja tuiskussa on viimeinen kokonaan sotaan sijoittuva Iijoki-sarjan romaani. Seuraavassa, Tammerkosken sillalla, Kalle siirtyy kohti siviiliä, mutta on yli puolet armeijan kirjoissa.
Kallen sotakirjat olivat nyt kolmannella lukemisella suuri pettymys. Nähdäkseni niiden suurin vika selviää seuraavasta vertailusta. Ensimmäisessä kuudessa kirjassa Kalle kävi läpi lähes kaksi vuosikymmentä ja valtavan määrän erilaisia kokemuksia. Sota-ajasta hän kirjoitti viisi ja puoli romaania, ja viisi romaania käsittää vuodet 1940 – 1942 kesäkuuhun asti. Siis viisi paksua romaania kahdesta ja puolesta vuodesta tapahtumista, joista olisi riittänyt aineksia yhteen.
Kalle Päätalo: Tuulessa ja tuiskussa. 671 sivua. Gummerus 1981.
Selkosen sanontoja
On se tosi, mitä isävainaja joskus sano ihmeen eissä, että kun tarpeeksi vanahaksi ellää, viimmen vitunni näkköö.
Puhuu kun miehellä ei oisi alaleukaa => Tyhjänpuhuja.
Tiedätkö, muistatko
Vastaus: Riitun ja Herkon vauvana kuollut lapsi oli nimeltään Toivo.
Kysymys: Mitä Kuusisen Ukin yläkerrasta pois muuttaneiden inkeriläisten polttamia esineitä Kalle löysi uunin tuhkasta uudenvuodenaattona 1944?