Gummerus julkaisee syyskuussa peräti kolme Päätalo-kirjaa.
Viime kesänä Päätalo-päivillä esittämäni toive toteutuu, sillä Iijoki-sarja julkaistaan uudelleen ja nopeutetussa tahdissa. Syyskuussa ilmestyvät Huonemiehen poika ja Tammettu virta.
Siihen ilonaiheet sitten jäävätkin. Minun mielestäni Iijoki-sarja pitäisi julkaista tällä tavalla:
”… pitäisi ja nyt aluksi elektronisina e-kirjoina, koska siihen suuntaan etenkin nuoremman sukupolven lukeminen on joka tapauksessa menossa.
Lisäksi kirjat tulisi saada uudelleen markkinoille perinteisessä muodossa ja markkinoida kunnolla, mutta ei vanhoja faneja, vaan uutta sukupolvea silmällä pitäen. Kyseessähän ei ole mikään jähmeä maaseutuproosa, vaan Iijoki-sarjaa voi huoletta luonnehtia samalla lailla kuin joukkoa 1980-luvun kotimaisia elokuvia: kyseessä on nuoren miehen hurja odysseia.
Uskon, että tässä ajassa Kalle Päätalon kirjoille on olemassa uusi tilaus – enkä sanoisi näin, jos en uskoisi siihen oikeasti. Lasken Päätalon osaksi samaa ilmiötä, jota ovat viime vuosina kovassa nousussa olleet ilmiöt kaupunkipuutarhoista käsitöiden kukoistukseen, yleensä käsillä tekemiseen ja paluuseen johonkin yksinkertaisempaan ja selkeämpään elämään. Miksei myös hitaampaan elämiseen, vaikka siinä työ- ja usitushullu Kalle ei ollutkaan mikään malliesimerkki.”
Gummeruksen syksyn luettelon perusteella kirjat kuitenkin julkaistaan kuin omakustannekirjailija olisi itse piirtänyt kannetkin. Vai mitä mieltä olette? Katsokaa itse tuolta ylhäältä. Tämähän on makuaasia.
Kustantaja esittelee uusintajulkaisuja näin:
”Kalle Päätalon Iijoki-sarja on kuulunut suomalaiseen sielunmaisemaan jo vuosikymmeniä, mutta nyt se on yhtäkkiä noussut kirjallisten keskustelujen kärkiaiheeksi. Päätaloa kutsutaan Suomen Knausgårdiksi ja selkosten Proustiksi, Päätalon sotavuosista tehdään elokuvaa, lukupiiri ja kirjabloggari toisensa jälkeen antautuu Iijoki-sarjan vietäväksi. Eikä ihme. Kalle Päätalo on onnistunut tavoittamaan ihmisenä olemisesta jotakin syvää ja olennaista, joka tuntuu näinä aikoina merkillisen tutulta. Päätalon hurjat mittasuhteet saavuttanut Iijoki-sarja rämpii halki vuosikymmenten suomalaisen miehen rinnalla, elää mukana työssä, sodassa ja rakkaudessa reteällä elämänasenteella ja hersyvällä huumorilla. Päätalon rikas kieli ja tarkka psykologinen silmä tekevät Ii joesta mestariteoksen, joka täytyy ahmia joka lauseesta nautiskellen. Iijoki-sarja julkaistaan ensimmäistä kertaa vuosiin aivan alusta lähtien, uudessa tyylikkäässä asussa.”
Ainakin viimeiseen lauseeseen riittäisi pienempikin sana. Minun mielestäni.
Päätalo-syksyn täydentää Hannu Kahakorven Semmonen savotta. Talvi- ja jatkosota Kalle Päätalon silmin. Noin 300-sivunen kirja ilmestyy syyskuussa ja keskittyy sotavuosiin:
”Päätalo-elokuvan ohjaaja ja suuri Päätalon ihailija Hannu Kahakorpi on poiminut Päätalon sotaan liittyvistä katkelmista kiinnostavia yksityiskohtia. Päätalon tuntija, toimittaja Eero Marttinen yhdistää Päätalon tekstin sotahistoriaan.”