Ennen ruskaa (1964) on 33. romaani Päätalon matkassa ja iloisin yllätys. Kalle ei kirjaansa arvostanut, mutta minä häkellyin sen modernista otteesta. Halutessaan hän osasi jotain aivan muuta, kuten Monty Pythonissa sanottaisiin.
Tänä päivänä ei olisi kummoinenkaan kirjaidea pistää mies ajamaan autolla halki Suomen ja kelaamaan samalla elämäänsä sisäisen monologin kautta. Vuonna 1964 Kalle oli tällaisen matkalla-kirjallisuuden pioneereja Suomessa.
Ennen ruskaa -romaania aiemmin Kalle oli kirjoittanut vain rakennustyömaasta ja syntymäkylänsä näköisen Järvenkylän muutaman vuosikymmenen takaisista tapahtumista. Nyt hän tuli nykyaikaan ja yritti eläytyä ilmastointialalla menestyneen helsinkiläisyrittäjän ajatusmaailmaan. Aihepiiri oli hänelle vieras, mutta romaani toimii tältäkin osin hyvin.
Pohjoisen rengistä menestyväksi helsinkiläiseksi noussutta Eino Katajaa alkavat sydänkohtauksen jälkeen kaihertaa menneet ratkaisut. Valitsemallaan tiellä hän saavutti rahaa, mainetta ja vaikutusvaltaisia ystäviä, mutta olisiko saavuttanut jäämällä kotikylään juuri sen tietyn tytön kanssa aineellisesti köyhemmän mutta henkisesti rikkaamman elämän? Tämä puntarointi kahden elämän välillä on Kallen koko tuotannon keskeisiä kysymyksiä. Entä jos sota ei olisi muuttanut kohtaloani enkä olisi saanut sitä, mistä haaveilin? Olisinko elänyt paremman elämän? Todellisen ja haaveissa eletyn elämän vaihtoehdot olivat Iijkoki-sarjassakin mukana melkein loppuun asti.
On myös jännittävää, millaiset asiat olivat jääneet ison miehen mieleen. Sideharsojen taittelua sotasairaalan hoitajan kanssa harrastetaan tässä romaanissa sekä kummassakin sarjassa, Koillismaassa ja Iijoessa.
Ensimmäinen romaani ammattikirjailijana
Miten niin Kalle ei arvostanut teostaan?
Pölhönkanto-romaanissa hän kertoo taustoja. Ennen ruskaa oli ensimmäinen, jonka hän kirjoitti saatuaan lopputilin rakennusmestarin tehtävästä. Se haittasi Kallen mukaan etenkin romaanin alkupäätä.
On totta, että siinä on turhaa joutokäyntiä ja selvää karsittavaakin. Teos paranee selvästi loppua kohden ja nousee suoranaiseen lentoon viimeisessä kohtauksessa.
Aluksi Kallea myös äkisti kirjoittaa romaania arkipäivinä. Ammattikirjailijana olemiseen piti harjaantua.
Myös kustantajan vaatimukset heikensivät teosta, Kalle kirjoittaa. Edellinen romaani Myrsky Koillismaassa oli ryöstäytynyt yli 650-sivuiseksi ja nyt Gummerus vaati ohuempaa kirjaa. Kalle kuitenkin kirjoitti ”yli paperin reunan” yli 400 liuskaa, kun kustantaja vaati enintään 300-sivuista romaania.
Reipas lyhentäminen verotti Kallen mielestä sisältöä ja kokonaisuutta erityisesti Eino Katajan vaimon Leilan kohdalla.
Leila Kataja onkin eräänlainen Lainan muunnelma, mutta mielestäni Kalle arvioi teostaan aivan liian itsekriittisesti. Hyppäys aivan uuteen oli häneltä rohkea teko ja lopputulos mielenkiintoinen ja paikoin oikein vetäväkin. Ei Ennen ruskaa Kallen mittavan ja painavan tuotannon joukossa kärkipäähän yllä, mutta sen lukeminen laajentaa huomattavasti hänen kirjailijankuvaansa. Sanomisen tapa on toinen kuin mihin on totuttu hänen kirjojaan näin päin lukiessa ja romaanin rakenne kertoo lopulliseen ammattiinsa päätyneen miehen edenneen pitkän harppauksen kuusi vuotta aiemmin ilmestyneestä esikoisesta.
Vaikka tällainenkin romaani Kallelta onnistui, ei hän onneksi jatkanut kokeilujaan, vaan palasi menneisyyden maaseudun kuvaajaksi. Sillä alalla hän oli ylivertainen, silloisen nykyajan kuvaajia riitti muutenkin.
Ennen ruskaa kannattaa siis lukea ihan itsensä tähden, ei vain erilaisena ja kummajaisena Kalle Päätalon tuotannon joukossa.
Ja sitten kohti Kallen itsensä korkealle arvostamaa Viimeistä savottaa. Onko evästyksiä tälle viitan välille teillä, jotka sen jo tunnette?
Kalle Päätalo: Ennen ruskaa. 329 sivua, Gummerus 1964.