Jos pitäisi kasata koko Iijoki-sarja pinoon paremmuusjärjestyksessä niin, että huonoin on pohjalla ja paras päällä, en osaisi valita päällimmäisintä. Huippuja on niin monta, että valinta on mahdoton.
Alimmaista ei tarvitse miettiä. Se on Pyynikin rinteessä.
Kallen kahdesta vuodesta teollisuuskoulussa kertovan romaanin totaalinen raskaus on aivan ymmärrettävää ja järkeen mahtuva assia. Vaativat rakennusmestariopiskelut olivat huteralta kansakoulupohjalta koettelemus jo sinällään. Kun lisäksi kahden opiskelupäivän jälkeen Manne-veli puukotettiin kuoliaaksi saksalaisten kenttäradan purkutyömaalla Isossakummussa, oli Kallen tilanne melkein mahdoton. Hautajaismatkalla hän jäi heti opetuksesta jälkeen. Veljen väkivaltainen kuolema sekä huoli perheen pärjäämisestä sotkivat lisäksi ajatukset koko ensimmäisen opiskelusyksyn 1947.
”Tuntuu kuin kohtalon piruilulta, että kun viimein olen päässyt kotiselkosteni kaipuun herraksi ja juuri alkamassa opiskella lopulliseen ammattiini, tulee tällainen tieto”.
Syksyn hän teki tehtäviään ja etenkin piirsi öitä myöten niin, että unet jäivät muutamiin aamuyön tunteihin. Onneksi tuohon aikaan alkoi jo saada kahvia. Sen voimin Kalle teki öisiä kotitöitään.
Puiseva opiskelukuvaus
Huonoimmaksi romaanin rankkaan toisesta syystä. Kalle kertoo perusteelliseen tyyliinsä Huone 27:n opinnoista ja opiskelukavereistaan, mutta tällä kertaa tarkkuus tarkoittaa puisevuutta. On kuin raskaat muistot tasan 40 vuotta myöhemmin romaania kirjoittaessa olisivat saaneet jo vanhenevan ja monella tapaa sairaan Kallen valtaansa ja kokemaan uudelleen samat tunnot.
Kritiikistä huolimatta uskon, että Pyynikin rinteessä piti kirjoittaa ja aika lailla tähän tapaan. Vaikka tällä kertaa Kalle ei käytä sanoja elämänsä korkeimmista hetkistä, uskon hänen kokeneen niitäkin. On ollut jotain tavatonta nousta hänen lähtökohdistaan ensin kirvesmieheksi Tampereella ja yhteensä vain neljässä vuodessa rakennusmestariksi.
Olisi sen voinut kuvata edes tällä kertaa alle 600-sivuisessa kirjassa, mutta Kalle on tämänkin muistomerkkinsä ansainnut.
Käsittämätöntä raatamista
Eloisimmillaan Pyynikin rinteessä on kesällä 1947 ennen kuin Kallen opinnot alkavat ja hän painaa töitä suoranaisella raivolla Janne Mäkitörmän kanssa. Normaali työaika rakennetaan Jannen kymmentulisijaista taloa Nekalaan ja illat ja sunnuntait ylitöitä omaa taloa pykääville tehdastyöläisille, jotka tarvitsevat rakennusammattilaisten apua. Rakennustarvikkeitten lisäksi ammattikirvesmiehistä on kesällä pulaa, joten Kallelle ja Jannelle on kysyntää. Koko kesän he tekevät seitsenpäiväistä työviikkoa ja 14-15-tuntisia päiviä. Kallea ajaa opiskelurahojen kokoaminen. Opintotukea ei ole ja tuskin Kalle ilmaista rahaa ottaisi vastaan, vaikka olisikin.
Oman tontin omistajiksi
Näissä merkeissä Kalle ja Janne viettävät myös kesän 1948. Sen kesän kohokohta taitaa olla, kun Kalle ja Laina käyvät lunastamassa omakotitonttinsa Hämeen-Satakunnan maanviljelysseuran asutustoimikunnalta 47 tuhannen markan hinnalla. Rintamamiestontin saisi kyllä pitää kymmenen vuotta hallintasopimuksella, mutta armeijassa koettujen pettymysten takia Kalle ei luota valtiovallan lupauksiin. Kun tontti on maksettu 14.6. 1948, Kalle ryntää takaisin töihin. Joku toinen olisi ehkä vienyt Lainan edes toppakahville oman tontin harjakaisiksi.
Kahvin lisäksi poikkeusaikojen vähittäinen loppuminen näkyy muuallakin. Rakennuksilla ei enää tarvitse hakata paalilangan pätkiä, vaan naulojakin aletaan saada. Kalle tarjoaa kaupungilla tapaamalleen Rousto-Villelle kolmen tolpan olutta ja palapaistia ilman, että ruokakuponkia leikataan. Kuorma- ja linja-autoihin riittää jo bensaa. Häkäpönttöjä puretaan ja pienillä muutoksilla niistä syntyy saunankiukaita.
Kalle Päätalo: Pyynikin rinteessä. Gummerus 1987. 635 sivua.
Selkosen sanontoja
Soppii kun suutarin peukalo sijan persereikään.
Tiedätkö, muistatko
Vastaus: Kun Messukylä liitettiin Tampereeseen, kirkonmäkeen rakennettiin poliisiasema. Kokkisen Unto oli sen putkan ensimmäinen asiakas
Kysymys: Minkä sopimuksen Vouvilan Ilmari teki, ettei vaimo hypi silmille, vaikka hän joskus kallistaa pulloa?
Elämän varsitiellä
Sivu 10302: Kalle aloittaa teollisuuskoulun.
Sivu 10844: Kalle valmistuu rakennusmestariksi.