Kalle Päätalo oli varsinainen muistihirmu. Hän kirjoitti Iijoki-sarjaa noin 40 vuotta tapahtumien jälkeen ja kuvaili silti tarkasti tilanteita, haaleita katseita, puheita, säätä ja niin edelleen, noin esimerkiksi ja muun muassa. Toki kirjailijan vapaudella, mutta taustalla täytyivät olla oikeat muistikuvat.
Lisäksi Kalle oli upetto palaamaan kulloisiinkin tunnetiloihinsa. Hän on todella elänyt elämänsä ensimmäiset 40 vuotta kahteen kertaan. Ensin oikeasti ja sitten mielikuviinsa palaten.
Tunnetilat välittyvät suoraan kirjoihinkin. Pyynikin rinteessä oli kolmannella kerralla melkein ylivoimaisen raskasta luettavaa. Sitä seuraa Reissutyössä, jonka sivuilta tihkuu intoa, hyvää mieltä ja jopa huumaa uudesta tilanteesta. Kalle pääsee heinäkuussa 1949 ensi kerran rakennusmestarina pomottamaan työmaata, ja vaikka paljon on jännityksen paikkojakin, tulee maaseudulla sijainneelta myymälärakennuksen työmaalta tunne, että eteenpäin on taas menty – ja vankasti.
Miksi Kalle salaili älyttömiä asioita?
Tässä kirjassa paljastuu jälleen yksi omituisuus Kallen tuotannossa. Oman elämänsä kipupisteet hän levittää lukijalle täysin estoitta, mutta heittäytyy salaperäiseksi aivan kummallisissa asioissa, niin kuin nyt tämän työmaan sijaintipaikassa. Mikä estää kertomasta, että osuuskaupan myymälä nousi Vesilahdelle?
Harmillisesti salaperäisyys näkyy myös kaikessa rahaan liittyvässä. Ajankuva jää siltä osin vaillinaiseksi, ettemme tiedä, mitä Kalle ja Laina milloinkin tienasivat emmekä pysty suhteuttamaan myöhemmin eteen tulevan talon rakennuksen taloudellista ponnistusta heidän tulotasoonsa. Sellainen käsitys on kuitenkin syntynyt, että työväen säästöpankkiin on talletettu 1940-luvun jälkipuoliskolla aikamoisia summia kiitos säästäväisyyden ja sen, ettei välttämättömiäkään tarvikkeita pula-ajan takia saa edes rahalla.
Oman katon alle -kirjassa täsmentyy, että pankkitilillä oli puoli miljoonaa markkaa, tienojen lisäksi Lainan perintöä. Toiset puoli miljoonaa otettiin pankkilainaa.
Rakentamisen hurmaa
11.7. 1949 on se päivä, jolloin Kallesta tuli Rakennusliike Rantanen & Lehtimaan rakennusmestari. Siitä tuli myös hänen pitkäaikaisin työnantajansa, vaikka työsuhteeseen tuli 1950-luvulla puolentoista vuoden katkos.
Kalle pääsee nyt ensi kerran kirjailijan ammattitaidolla kuvaamaan rakennuksen nousun ensimmäisestä paalun paikan määrityksestä luovutukseen. Ihmisiä telineillä -romaanissa hän sen jo kerran teki, mutta tuo ilta- ja pyhätöinä kirjoitettu kuvaus on amatöörin työtä ja sen huomaa.
Mutta nyt. Siinä on jotain hurmaa, kun Kalle ja urakoitsija Kalevi Rantanen (oikeasti Jorma Aaltonen) alkavat ensimmäisenä aamuna kahdestaan paaluttaa rakennuksen nurkkapisteitä.
”Takkinsa riisunut Rantanen asettuu seisomaan pellolle päin maantietä ja nostaa molemmat käsivartensa vaakasuoraan kämmenet yhteen painettuina. Hetken kämmentensä suuntaan tähyiltyään hän käännähtää kantapäänsä varassa arvioimansa yhdeksänkymmentä astetta. Tunnen tämän alkeellisen, karkean tavan, jolla maastossa etsitään suoraa kulmaa”.
Siitä se lähtee. Ja yhtä havainnollisesti Kalle kertoo ensimmäisen pomottamansa työmaan vaiheet. Opetellaan vaatrausletkun käyttöä ja kiistellään kaivon paikan etsintämenetelmistä. Tavataan Kallen ensimmäisenä palkkaama Veikko Lammela, työmaan muut miehet sekä väkivahva seppä Alvar Turkki, sodan aikana aseistakieltäytymisen takia Sukevan vankilassa istunut hyväsydäminen mies. Hän taivuttelee työmaalla betoniteräksiä paljain kourin, kun sinne asti päästään.
Betoninvalusta lisää vauhtia
Kun sinne asti päästään, työmaahan ja Kalleen tulee ikään kuin vielä lisää virtaa.
”Olen pannut merkille sen tosiasian, että kun rakennustyömaalla ehditään betoninvaluvaiheeseen, on se kuin piristysruiske koko työmaan työvauhtiin. Betonimyllyn rouskuttaessa, kun sen äänien yli huudellaan, kärräri juoksuttaa betonikuormiaan, lapiot, tamppilaudat ja -raudat heiluvat, on tässä kaikessa kuin jotakin huumaa. Níin raskasta työtä kuin betoninvalu onkin kaikille porukan miehille”, Kalle eläytyy työmaan tunnelmaan.
Sekin innoittaa, että tämän jälkeen päästään montusta ja aletaan rakentaa maan päälle. Alkaa tulla nopeasti näkyvää.
Työmaa etenee silti toivottua hitaammin, sillä maaseudulta ei löydy rakennusammattilaisia varsinkin, kun kirkokylään rakennetaan samaan aikaan terveystaloa.
Vain etäisinä Kallen työmaalle kaikuvat uutiset poliittisesta kuohunnasta. Kemin lakossa on kuollut mielenosoittajia ja sen jälkimaininkeina istumalakot leviävät rakennustyömaille ympäri Suomea. Putkimiesten pitkä lakko haittaa jo Kallenkin työmaata.
Kun on montusta päästy, tulee nopeasti näkyvää. Ei kuitenkaan niin nopeasti, että rakennus valmistuisi jo tässä romaanissa.
Juhannus Kallioniemessä
Ennen rakennusmestarin pestiään Kalle rakentaa n0in puolet kirjasta omakotitaloa Janne Mäkitörmän kanssa ja käydään myös juhannuksen vietossa Kallioniemessä. Siellä vieraileva Kummun Kalle kertoo entistäkin elävämmin tapauksesta, jossa sortui koppimulukuksi. Pissa ja vauvansiemenet mahtoivat sekoittua nuorena miehenä tervalastissa tehdyllä lauttareissulla Iin Haminaan.
”Enhän minä arvannu, mihin helekkarin syöksyyn lautta joutu Raasakassa pahimmassa puttouksessa. Ja kun lautan toinen kylyki jyrähti vielä kallijoon. Sillon säikähin silimäänni niin kovasti, että mulla mahto solahtaa kiveksistä lapsentekonesteet ja vielä pitkästi selekärangan sisustaa housuin. Eli mistäpä tiijän minne hölähtivät, kun kaikki lautan miehet kastuttiin läpimäriksi. Vaikka on naisia kuulolla, on tottuus tunnustettava. Siinä lautan syöksyssä vihlasi niin silittiinni munanpohjia, että sitä ei usko, joka ei ole ite kokenu. Teki kippeätä ja makkeata”.
Reissutyössä aloittaa Iijoki-sarjan komean loppunousun. Jäljellä on kahdeksan romaania, värikkäitä vaiheita, lisää unohtumattomia henkilöhahmoja ja suurta draamaa. Aikuinen mies saa vielä monta vähintään merkillistä päähännousemaa, sotkee asiansa perusteellisesti ja alkaa kasvaa Suomen suosituimmaksi kirjailijaksi.
Kalle Päätalo: Reissutyössä. Gummerus 1988, 666 sivua.
Tiedätkö, muistatko
Vastaus: Ilmari Vouvila sai kallistella pulloa näillä ehdoilla: vain lauantaipullo ja ”jos siunauvuu perillisiä, ennen pulluva pittää pystyä kattaan ruokapöytä joka syöntiajalle”.
Kysymys: Mitä numerosarja 83185 merkitsi Kallen elämän varsitiellä?