Yle julkaisee kaikki 1950-1979 toimineen Fennada-filmin pitkät elokuvat DVD:nä. Ensimmäiset tulevat myyntiin keskiviikkona 22.10. ja niiden joukossa on myös tähän asti vaikeasti saatavilla ollut Päätalo-elokuva Ruskan jälkeen, joka nimestään huolimatta kertoo Koillismaa-sarjan päättävän Mustan lumen talven tarinan.
Katsoin elokuvan maanantaina ja tuli epäuskoinen olo. Onko Suomessa tehty vielä vuonna 1979 noin kankeaa ja vanhanaikaista suomifilmiä? Edvin Laine, jolle tämä ei ollut edes uran viimeinen elokuva, oli pudonnut pahasti kelkasta. Outoa vaikutelmaa lisäsi se, että Jaakko Sammalsuota elokuvassa esittää vielä siloposkinen myöhempien aikojen kulttinäyttelijä Matti Pellonpää. Vain kolme vuotta myöhemmin hän olisi uudistamassa suomalaista elokuvaa Mika Kaurismäen Arvottomissa. Kolme vuotta, mutta henkisesti kahdella elokuvalla on etäisyyttä ainakin valovuosi.
Mustan lumen talvessa (1969) Kalle Päätalolla oli käsissään ainekset romaaniin, joka saisi pysyvän klassikon aseman ajan yhteiskunnallisen murroksen kuvaajana. Maaseudun autioituminen ja Ruotsiin muutto, suurtyöttömyys, radikalismi, televisio ja keskioluen vapautuminen. Kaikesta tästä Kallella oli sanottavaa, asiantuntemusta sekä riittävä herkkyys kuvata ajan rientoa sen jalkoihin jäävän maaseudun pienviljelijän näkökulmasta. Romaani on kuitenkin menetetty mahdollisuus mestariteokseen, sillä dialogivetoiset kohtaukset seuraavat toisiaan uuvuttavan pitkinä. Rajusti editoimalla kirjasta saisi edelleen toimivan, mutta Gummerus julkaisi sen viime syksynä uudistamalla vain kannen.
Romaani on silti ”hyvä”, mutta elokuva toivottoman huono. Laine kuvittaa tapahtumia, mutta Kallen yhteiskunnalliset teemat sivuutetaan sivulauseina, että Ruotsiin tästä on lähdettävä, kun isänmaa ei tarjoa töitä. Kirja ja elokuva tapahtuvat vuosina 1968 ja 1969, mutta miljöö ja ihmiset näyttävät olevan vuosimallia 1979. Yleisen kökköyden vaikutelmaa korostaa vielä se, että suuri osa keskeisistä näyttelijöistä on amatöörejä – tai en ainakaan ole heistä missään muussa yhteydessä kuullut enkä lukenut.
Ruskan jälkeen typistyy yritykseksi tehdä 1950-lukuista farssia tai kansankomediaa. Laineen myöhempien aikojen luottonäyttelijä Kauko Helovirta saa rementää sydämensä kyllyydestä Olkivaaran Nestorina ja hänen varassaan elokuvan muutamat hauskat hetket sitten ovatkin. Herkiksi tarkoitetut taas ovat puistattavan vaivaannuttavia.
Jos ei ole Koillismaa- tai Iijoki-sarjaa lukenut, niin Ruskan jälkeen voi olla monin paikoin myös vaikeasti ymmärrettävissä. Mitä tarkoittavat viittaukset saksalaisiin upseereihin? Miten elokuvassa pistäytyvä Kauko Sammalsuon Väinö-veli liittyy tapahtumiin? Kuka on Perttu Sääskilampi, joka tarjoaa taloaan tarinan nuorelle parille?
Edvin Laine oli väärä mies tekemään Päätalo-elokuvaa. Huomattavasti paremmin onnistuttiin seuraavalla vuosikymmenellä, kun Mikko Niskanen tarttui toimeen.