Vuonna 1936 Kallioniemen kattilakunnan elämä muuttui. Herkko parantui mielisairaudestaan yhtä yllättäen kuin oli sairastunutkin. Pula-aika oli hellittänyt ja taksat kihahtaneet. Työpari Kalle ja Herkko teki nyt metsässä Herkon sanassa nättiä tiliä.
Henkisen paineen hellittäessä Kalle kiinnostui uudelleen kirjallisuudesta. Lainakirjoja hän sai kirkonkylässä pientä kirja-asioimistoa pyörittäneeltä Anni Vaalamolta sekä kunnan kantakirjastosta, jossa opettaja Uski antoi Jokijärven poikien käydä koska tahansa ja piti heidän puoltaan myös uutuuksien saapuessa. Näin Kalle sai käsiinsä Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa, joka loi häneen uskoa. Pekkanenkin oli ponnistanut kirjailijaksi kansakoulupohjalta.
Kallen tietä kirjailijaksi viitoitti eniten kaksi teosta. Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi hän tilasi Taivalkosken postiin, kun oli onnistunut pimittämään pihiltä Herkolta itse tienaamiaan rahoja. Jack Londonin omaelämäkerrallisen Martin Edenin Kalle luki sodan jälkeen Messukylän kirjastosta.
Missä avata kirjapaketti?
Waltarin kirjan käteensä saaminen oli Kallen elämän pyhimpiä hetkiä, mutta yhtä täynnä ristiriitoja kuin koko hänen kivikkoinen tiensä Suomen luetuimmaksi kirjailijaksi. Kalle oli tilannut kirjan Taivalkosken kirkonkylään ja halusi välttämättä avata paketin heti. Mutta missä? Matkalaisten pirteissä ei voinut toisten nähden tehdä mitään niin epämiehekästä kuin näyttää tilanneensa jotain niin turhaa kuin kirjan.
Kalle keksi mennä osuuskaupan huusiin. Siellä korkeiksi nousseiden kasojen ja seiniin väkerretyn ikiaikaisen kansantaiteen keskellä Kalle avaa himoitun ja koko elämänsä kannalta tärkeimmän paketin.
”Vaikka mitä muuta meikäläinen puhuu ja haaveksii, kun kyrpä ja vittu ja paska ja perse ja perkeleet raikuvat aina korvissa. Välillä korkeintaan virrenjyrinä ja saarnan pauhu… Vahingossakaan ei näe semmosta elämää jota kirjossa kuvataan…” Kalle nieleskelee pahaa oloaan todellisuuden ja haavekuviensa välillä.
Lopullisesti herkän hetken pilaa osuuskaupan talonmiehenä toimiva Papin-Eetu, joka tulee jylmimään ovea, että mitä siellä niin kauan tehdään.
Akkamaisia ajatuksia
Selkosen ”miehisten miesten” viha kirjoja kohtaan oli synkkää ja totista. Miten niistä oloista ollenkaan saattoi kasvaa kirjailija?
”Mitä vieraat ajatteloo semmosen talon meiningistä, jossa seinähyllyllä töröttää pirunmoiset kirjatornit!” noitui Herkko.
Kasvukaverilleen Kurtti-Reinolle, joka on Kallen alkuaikojen kirjojen henkilöistä viimeisenä edelleen elossa, Kalle paljasti haaveensa. Hän tekisi päivät ja viikot töitä, mutta kirjoittaisi iltaisin ja pyhäisin ja tienaisi sillä lailla rahaa.
”Aina olen tienny, että sulla on miehiseksi mieheksi akkamaisia ajatuksia, mutta en oisi arvannu sinun näin höpöjä hautovan! Täräyttäisin päin laukkia, jos et oisi näin hyvä kaveri”, kuului Reinon palaute.
Kallea yleensä kannustanut Riitukin pelkäsi pojan muuttuvan synkkämieliseksi ainaisten kirjojensa kanssa.
Kalle ei tuolloin eikä vielä pitkään aikaan nähnyt oman ympäristönsä ja jo laajan kokemuksensa arvoa kirjallisessa mielessä, päinvastoin. Kirjalliset haaveet tarkoittivat rakkauskertomuksia Oulussa ilmestyviin lukemistolehtiin.
Selkosen sanontoja
Koppimulukku => Mies joka ei saa lapsia.
Ei tässä niin pala tynämeeti perseposken alla, että en kerkiä selevittää => Ei ole niin kova kiire,että en ehdi kertoa.
Ei niin itelle suuttunutta ole joka minusta välittäsi => Kukaan tyttö ei välitä minusta.
Tyvessä oot etkä latvassa => Olet vasta aloittelija.
Elämän varsitiellä
Sivu 2473: Kalle tulee ensi kerran kaupunkiin, Ouluun.
Tiedätkö, muistatko
Vastaus: Saunanlämmittäjäksi ja nisuntekkiäksi. Saunassa oli tikua tai se oli liian kuuma ta liian kylmä. Nisu oli sisältä raakaa ja kaikin puolin likisattusta mätkyä. Tosin Miinoitetussa rauhassa Herkko äkkää, että Riituntuuttero on lämmittänyt ihan käypäsen saunan. ”En ole sitä vielä uksinu kun pikkusen vajaa kaksikymmentäseihtemen vuotta, ja nyt jo lämmitti kunnon saunan”.
Leevi Halonen on oikeassa, että lisäksi heiniä Riitu sotketti paskaan ihan liikaa. Sontaläjä oli täynnä nurmituppaita. Ainakin Herkon mielestä.
Kysymys: Millä kahdella nimellä Kallen isännöimää kenttäkeittiötä kutsuttiin?