Vilja Päätalon blogisssa on viimeksi keskusteltu siitä, mikä ajoi Kallen niin vimmatusti kirjoittamaan. Oliko se näyttämisen tarve vai joku muu.
Tämä on minustakin se toinen Kalle Päätaloon liittyvä ”mysteeri”, jolle ei löydy tyhjentävää selitystä. Toinen on se, mitä hän kirjoitti. Mikä ajoi tunnustamaan kaiken Suomen kansalle?
Ensimmäiseen kysymykseen löysin ehkä vastauksia hyvin yllättävältä taholta. Kyse on Petri Laukan kirjasta Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa (Into), josta ilmenee, että yhtyeen nokkamiehellä Remu Aaltosella ja Kalle Päätalolla oli samanlainen työmoraali ja eetos. Mitään muuta varsinaista yhteistä näille kahdelle taiteilijalle ei ole kuin se, että Hurriganes perustettiin samana vuonna 1971 kun Iijoki-sarja alkoi.
Laukka tarkastelee Remua suhteessa saksalaisen taloustieteilijä Max Weberin (1864-1920) näkemyksiin kapitalismin hengestä. Tämä antoi teoksessa Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki selityksensä kapitalismin puhkeamiselle kukoistukseensa.
Sitä en tiedä, arvostiko Kalle Remun tavoin ”rahan kilinää”, mutta muuten Remua koskevissa kuvauksissa on paljon tuttua.
Työmoraalin miehiä
Remu esimerkiksi ajoi yhtyeeseensä kovan työmoraalin, velvollisuuden tunteen ammattia kohtaan. Kapitalismissa eetos tarkoittaa vakavaa suhtautumista työhön ja sen tuloksiin.
Mä sanoin jätkille: tää on niinku metsätyömiehillä. Puu ei kaadu ennen ku ukot heiluu. Ei tää oo mitään moottorisahasysteemiä. Tässä pitää kirves heilua ja lastu lentää.
Lainaus voisi olla kummalta tahansa, mutta se on Remun haastattelusta.
Ei tarvitse erikseen korostaa, että työmoraali oli Kalle Päätalolle yksi korkeimmista arvoista. Ammattitaitoaan kehittääkseen hän kirjoitti vuosikymmenet kertomuksiaan, jotka tulivat bumerangina takaisin, ja niin myös Hurriganes esiintyi ennen läpimurtoaan ilmaiseksikin kehittääkseen ammattitaitoaan.
Weber kirjoitti: ”Työtä on tehtävä ikään kuin se olisi ehdoton itsetarkoitus – kutsumus.”
Asiakas on oikeassa
Eetokseen kuuluu myös se, että asiakkaan on saatava rahalleen vastinetta.
Jos joku maksaa 25 markkaa ja tulee kattoo meiän bändiä, niin me tehdään omilla tempuillamme sille semmonen fiilis, että se tosiaan on saanu sen rahan edestä, sanoi Remu.
Kalle operoi eri kentällä, mutta jos lauseen kattoo meiän bändiä korvaisi, että lukee kirjaani, niin asia olisi sama. Vakavasti sairasta Kallea ajoi loppuvuosina tunne kilpaa kuoleman kanssa kirjoittamisesta. Työ oli saatava lukijoille valmiiksi ja lukijoiden toivomuksesta Iijoki-sarjaan tuli vielä lisäosakin, koska ihmiset halusivat tietää, mitä henkilöille sitten tapahtui.
Pimeää viinaa ja kunnanjauhoja
Kallea ja Remua yhdistää myös köyhä lapsuus. Köyhänä aikana Päätalot elivät kunnan jauhoilla, Remu avusti äitiään pimeän viinan myynnissä. Kokemuksista syntyi halu näyttää.
Saksakin nousi, miksei yks gipsy, romanitaustainen Remu on sanonut.
Henki, vimma ja tulos
Mistä siis syntyi kapitalismin henki? Weberin mukaan ”he olivat kovassa elämänkoulussa kasvaneita, samalla kertaa harkitsevia ja rohkeita. Mutta ennen kaikkea he antautuivat asialleen tosimielessä ja tinkimättä ja olivat kestäviä”.
Ensin tulee henki, vimma tehdä, sitten vasta tulos.
Kalle ei kirjojensa ulkopuolella juuri yhteiskunnallisia näkemyksiään eritellyt. En kuitenkaan olisi kauhean yllättynyt, jos hän olisi Remun tavoin ollut sitä mieltä, että ennen ihmiset olivat omatoimisempia, vastuullisempia, eivät tarvinneet sosiaalitukia, kun taas nykypäivän hyysääminen on tehnyt ihmisistä velttoja ja saamattomia.
Myös Weberin mukaan ihminen on luotu kulkemaan yksin eikä kukaan voi häntä auttaa. Autuus on hankittava itse.
Petri Laukka: Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa. Into, 255 sivua.