Niin kauan kuin on ollut ihmisiä, on ollut sairauksia. Miten maaseudulla ja eritoten syrjäkylissä hoidettiin niitä silloin kun lääkäreitä oli korkeintaan maalikylissä eikä välttämättä sielläkään? Taivalkoskella oli 1930-luvun alussa sairaanhoitaja ja apteekki, josta sai tippoja ja pulvereita. Lääkäriä pitäjässä ei ollut.
Päätalon Kallen lapsuudessa yleislääke kaikkiin vaivoihin oli kuppaus. Kallen äiti Riitu oli ainakin Jokijärven, ehkä pitäjänkin käytetyin kuppari. Kuppaus perustui, ja perustuu kai vieläkin, ajatukselle, että sairaudet ja vaivat johtuvat pintaverien särkymisestä. Mustan maksoittuneen veren poistaminen auttaa.
Hammassäryn hoidossa kuppauksen logiikkaa on vaikea ymmärtää, sillä sen katsottiin johtuvan hammastoukasta. Yhtä kaikki hammasmato kaijotettiin imaisemalla kuppaussarvet leuankärkeen, molempiin leukaperiin, niskaan ja jalkapohjiin. Riitun hoidettavaksi tullut Louku-Jussi laitatti jalkapohjiin oikein tuplasarvet, että säikähtää pakottajainen kerralla.
Kuppajaisen harjakaisiksi juotiin äykeät kahvit. Siinä juodessa Louku-Jussi hoksaa äkkiä, että särky on poissa. ”Kato kuvatusta kun otti taas ihteesä heti kun kupattiin”.
Sauna lämmitä ja sarvet likkoon. Tätä voi pitää melkeinpä Riitun tunnuslauseena.
Hammastoukan lisäksi kuppauksella karkotettiin Kallen muistikuvien mukaan huimaus, päänkivistys, reumatismi, jäsenien repijäiset ja ajokset.
Muista vaivoista Huonemiehen pojassa mainitaan Kallen saama syyhy. Sen hoitamisessa piti odottaa kevättä. Yhtenä kevätpäivänä Kalle sitten riisuttiin apposilleen ja vietiin ojan varteen. Riitu tarrasi kysymysmerkkinä olleeseen poikaan ja upotti hänet sammakonkutua täynnä olevaan ojaan. Syyhy parani sammakonkudulla pesemällä.
Myöhemmin kirjassa Loimujen aikaan Riitu nostaa Kurttilan emännän korvat tukkineen vaikun kynttilän avulla. Tosikkomaisuuteen taipuvaiset skeptikot ovat todistaneet, ettei kynttilähoito toimi, mutta Kallen todistuksen mukaan vaikkua nousi peräti runsaan tulitikun mittainen pötkö.
Katso lisää: http://www.skepsis.fi/jutut/kynttila-korvassa.html
Tammetussa virrassa Riitu hoitaa Kallen Arvi-sedän pitkällistä sairautta velhonkonsteilla, kun tipat, pulverit, virolainen pirtu ja kijantalainen pontikka eivät tehoa. Ainakin tervasta, kahvista, kamferista, mikstuurasta, tärpätistä ja pirtusta sekoitettu koktail saa liikettä Arvin mahaan. Tunkiolta hän tulee kauhuissaan sisään: nyt menivät suolet.
Vadillinen lapamatoja sai tarpeekseen Riitun konstista, mutta vilustajainen ei Arvista hellittänyt.
Selkosen sanontoja
Kintaskosken saha => Menetelmä, jolla tukeista tehtiin käsisahalla sahatavaraa. Toinen sahuri sahasi korkeiden pukkien päältä, toinen niiden alta. Käytettiin Kallioniemen saunaa rakennettaessa.
Elämän varsitiellä
Sivu 432: Kalle pääsee ensi kerran katsomaan tukinuittoa. ”Edessä rinteen alla kohisi puro koskena. Siinä mennä vilistävät pölkyt näkyivät hämärän vuoksi epäselvinä. Tammi, vedenkeräyspato, oli pikkuisen ylempänä. Sen kapeasti auki olevasta kidasta syöksyi vesiharjanne, jonka selässä ratsastavat tukit ja pöllit hyökkäsivät padon alapuolelta alkavaan koskeen. Pihka tuoksui”.
Sivu 445: Kalle pääsee ensi kerran auton kyytiin ja Taivalkosken kirkonkylään, jota silloin kutsuttiin tosin papinkyläksi, koska kirkko oli palanut. ”Muistan kuinka vaivatonta ja mukavaa minun oli selvittää toisille pojille, että olin tullut juuri sen [Kiliposen Puikin] kyydissä papinkylään juhlille. Olisiko mahdollista, että minussa jo silloin tuikkivat esille nämä kirjoittamishaluni? Joka tapauksessa matka Lehmilehdon oikoselta papinkylään minun kertomanani oli täynnä ihmeellisiä tapahtumia ja täpäriä tilanteita”. Tällä matkalla Kalle saa lippalakin, ensimmäisen oman päähineen isän vanhan hattureuhkan tilalle.