Enpä ole aikoihin nauranut niin makeasti kuin tänä aamuna. Vilpittömät kiitokset kuuluvat Helsingin Sanomien Kuukausliitteen Ilkka Malmbergille, joka pohtii, missä Iijoki-sarjassa mentäisiin nyt, jos Kalle Päätalo eläisi ja olisi kirjoituskunnossa.
Koska Kalle ei ole niitä miehiä, joilta työ jää kesken, olisi vuoteen 1958 päättyvän Hyvästi Iijoen jälkeen ilmestynyt kymmenkunta kirjaa.
Malmberg arvelee, että tämän syksyn uusi Päätalo olisi nimeltään Routaa ja rautalankaa. Siinä Kalle kuvaisi elämäänsä Tampereella kuohujen vuonna 1968. Vietnamissa soditaan ja hipit hörhöilevät, mutta Kallen kello pirisee aamuviideltä. Hän kirjoittaa ennalta määrätyn määrän uutta tekstiä, juo kahvit, suoristaa ennestään ryhdikästä halkopinoa ja seuraa istuttamiensa omenapuiden kasvua, Malmberg maalailee.
1968 Kalle kirjoitti juuri ajankohdan ilmiöitä käsittelevää Koillismaa-sarjan päätösosaa Mustan lumen talvi. Kauppa-auto tuo keskiolutta syrjäisimpään kylään. Televisio on korvannut kyläilyn. Nuoriso muuttaa Ruotsiin. Kauko Sammalsuo törmää Oulussa opiskelevan poikansa kautta radikalismiin ja niin edelleen. Kalle ei Kauko Sammalsuon kautta oikein sulata ajan uusia aatteita, mutta perimmäisen luonteensa mukaisesti hän päättää romaanin sovintoon.
Malmbergin ajatusleikki on hauska. Mitä luulette, millaisena Iijoki-sarja olisi jatkunut, jos Kallen voimat eivät olisi pettäneet eikä hän olisi loppuvaiheessa ollut selvästi kyllästynyt koko asiaan? Millainen olisi Pölhönkanto Iijoen törmässä hidastettuna versiona?