Melkein itkettää lukea näin syyskuussa Kallen ensimmäisestä marjamatkasta. Se tapahtui mummon, Ämmi tai Muori, kanssa Kallioniemen takaisille karpalosoille jonain 1920-luvun ensimmäisen puoliskon keväistä.
Viimeksi oli puhetta humoristi Päätalosta. Nyt astuu esiin luontokuvaaja. Jäkälämatto rutisee jalkojen alla kaksikon pahnostaessa metsään. Keväinen mäntymetsä tuoksuu huumaavasti omaankin nenään, kuusikon tunnelma on tummanpuhuva, suo antaa aromejaan. Pikkulinnut sirkuttavat metsässä ja aavalta kuuluu kurkien huuto. Ja ne kevään ensimmäiset lämpimän tuulen henkäykset, kun huomaa, että päällystakki on liikaa. Kaikki tämä palaa mieleen nyt, kun pahin on edessä.
Tuoksun ja tunnelman ohessa Kallen tietoisuuteen alkaa hiipiä Koillismaan köyhän kansan todellisuus. Ämmi kertoo, miten hän yhdessä Kallen vaarin Ukkelin kanssa joutui lähtemään Päätalosta maailmalle muuten tyhjin käsin, mutta lapsia oli mukana kymmenkunta. Talo kun elätti vain yhden jälkeläisen, joka otti huolehtiakseen myös edellisen sukupolven. Muut sisarukset perheineen olivat liikaa.
Riitu-äiti puolestaan on suora linkki entisen Suomen ihmisauksuuneihin. Hänet myytiin vähiten tarjoavalle, kun Putikan natsuuna hajotettiin isän kuoleman jälkeen. Kysymys oli Riitun muistin mukaan 500 markan maksamattomasta velasta puolankalaisille kauppiaille. Kunta pani kotikylän isot talolliset putikkalaisten holhoojiksi ja he ryhtyivät heti toimittamaan perheen hajottamista saadakseen hakkaamattomat metsät halvalla haltuunsa.
Katso myös: http://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolainen
Kallioniemen ympärillä oli kymmenkunta tyhjäksi jäänyttä mökkiä. Kallelle selviää, että nekin ovat autioituneet mökkiläisten velkojen takia. He velkaantuivat metsäyhtiöille muutaman jauhosäkin hinnasta. Yhtiöt ottivat mökit haltuunsa. Eivät ne mökkipahasilla mitään tehneet, mutta saivat hassulla niitä ympäröivät hyvät metsät. Se oli omaisuuden uusjakoa 1900-luvun alussa.
Marjamatkalla tulee esiin myös Päätalon kirjailijakuvan seuraava uusi puoli. Hän oli merkittävä kansanperinteen tallentaja. Käsistään osaava pystyisi rakentamaan näiltä sijoilta esimerkiksi kärpänpyydyksen romaanin kuvauksen perusteella. Kesäisten tukinlaskujen ankravee- ja pujuvee -huudot saavat selityksensä. Samoin se, miten lauttoja vedettiin ponttuulla ennen hinaajien aikaa.
Selkosen sanontoja
Herran paskaan astunut => Pikku kihoksi päässyt tavallinen työmies.
No, joutuuko onkimiehillä mulukut kalapotun höystöksi? => Söikö kala?
Ettei pane äkki eikä nouse suoni ohtaan, kun jouvut aikanaan naisen kanssa tosipaikan etteen => Osaat sitten toimia naisen kanssa oikein.
