Ukkosen ääni on kolmas kirja Kallen varusmieskokemuksista. Se on niistä tähän mennessä paras, mutta kaukana Kallen todella hyvistä kirjoista.
En muistanutkaan, että Jokijärvi-kuvauksen ja jatkosodan välissä on näin heikko jakso. Myönteistä kirjoissa on hauraan välirauhan epävarman tunnelman ja kovien linnoitustöiden kuvaus. Mutta Kallen omat kokemukset eivät tälläkään kertaa kanna 639-sivuista kirjaa.
Edellisessä kirjassa Miinoitettu rauha PionP5 siirrettiin Savukoskelta Oulun iloihin ja nyt matka jatkuu edelleen Iin Haminaan. Euroopan tilanne tuntuu rauhoittuneen, kun Hitler ei hyökännytkään Englantiin, mutta Kallella alkaa rauhaton jakso sairaala-apulainen Enni Ainipuron kanssa. Niin kuuma ja rauhaton, että opimme taas uusia selkosen sanontoja: On kuin soipa mehto. Sillä on äjähtäny vittu päähän. Ei tarvinne suomentaa?
Ukkosen äänessä muonittaja Kalle ylennetään ensin korpraaliksi ja sitten alikersantiksi. Aidon ylennysylpeyden vastapainoksi elämä on täynnä pettymyksiä. Oulussa useampia naisia pyörittänyt Kalle joutuu nyt Ennin pettämäksi ja on epäjohdonmukaiseen tapaansa verisesti loukkaantunut maistaessaan omaa lääkettään.
”Alennus” jalkaväkeen
Pohjois-Suomesta kotoisin olevat pioneerit määrätään Kuusamon Kurkijärven varuskuntaan ja ”alennetaan” jalkaväkeen tavallisiksi mosureiksi. Kallen yksikkö vaihtuu PionP5:stä Tyk.K/11Pr:ksi. Huoli uudesta sodasta kasvaa, kun joukot määrätään kovalla kiireellä uusiin linnoitustöihin. Helpotuksen vuoro koittaa, kun ne yhtä arvaamatta keskeytetään.
”Suomen johtomiehet on ehkä saaneet tietää, että Saksa ja Neuvostoliitto eivät aio enempää valloittaa valtakuntia, ja siksi vähennetään linnoitustöitä”, tunnot kiteyttää alikersantti Kaski keväällä 1941.
Kohti jatkosotaa
Varsinainen pettymysten pettymys on vuorossa kesäkuussa 1941.
Toukokuussa Kalle pääsee toiselle kotilomalle hakemaan siviilivaatteita, sillä puolentoista vuoden palvelus päättyisi heti juhannuksen jälkeen.
Lomalla Kalle kokee herkän hetken täydeksi naiseksi kasvaneen kasvinkumppalinsa Simosen Tyynen kanssa.
”Jos palaan sotaväestä tänne kotikylälle ja hommaan mökinpaikan, niin rupeatko tuota… että rupeatko mulle vellinkeittäjäksi?” Kalle kysyy eikä pelkästään vitsinä. Asia ole Tyynenkään mielestä noitumista, mutta ei siitä sen valmiimpaa tule.
Kurkijärvellä Kalle ehtii hankkia siviiliviinatkin, mutta muonitusreissulla Kuusamoon 10. kesäkuuta 1941 se sitten jysähtää. On määrätty uusi YH ja reserviläiset saapuvat joukoittain palvelukseen.
Saksalaiset vyöryvät Kuusamoon
Tästä Kallen kerronnassa alkaa laadullinen hyppäys. Rivimiesten epätietoisuus ja huhut ovat vaikuttavaa kerrontaa. Jatkosodan alla miehillä ei ole mitään käsitystä tilanteesta, vaan uskotaan venäläisten jo hyökänneen yli rajan milloin Petsamossa, milloin Karjalan kannaksella. Toisaalta liikekannallepanoa ei ole aloitettu, mutta riviin on kuitenkin kutsuttu jopa 1897 syntyneitä.
Sitten tullaan tilanteeseen, joka herättää kysymyksen, että mikä ihmeen erillissota. Oulusta Kuusamoon vyöryy kolonnittain saksalaisia, ja ”niillä pojilla on amitsioonia matkassa”.
Aatunpojilla on raskaita ajoneuvoja ja näyttävät sotilaspukineet. Ihailua herättää, että ovat ajatelleet kaikkea. Kuorma-autojen kylkiin on kiinnitetty kalikkamattoja, puukartuista sidottuja eräänlaisia telaketjuja, joilla ylitetään pehmeät paikat, useimmat ihailevat. Mutta eivät kaikki.
”Perkelettäkö tuommosilla kalikkaketjun pätkillä tehään jos auton eteen tulee pehmy paikka. Ei tuommoset kyrvänpaksuset kartut kestä auton painoa, hetihän ne on paskana. Aivan taaron tuommosia kulettaa matkassaan”, sanoo korpraali Jussi Määttä.
Kommunistihenkinen ja muutenkin aina periaatteessa eri mieltä kuin muut, arvioivat Määtän paremmin tuntevat ja natsi-Saksan teknilliseen armeijaan sokeasti luottavat.
Kiimasvaara, Suvannonkylä, Tuhkalankylä
Sitten Saksa hyökkää Neuvostoliittoon, mikä lyö rivimiehet ällikällä. Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeenhan tässä on koko ajan odotettu.
Kun se yksi on lähtenyt, niin kohta meidän nilkit seuraavat perässä. Kesäkuun viimeisenä suomalaiset aloittavat marssin kohti itärajaa. Ensin ylitetään uusi raja ja sitten vanha.
Komppania etenee pitkin ikiaikaista Valkeanmeren ja Pohjanlahden välistä kauppatietä, jota pitkin suomalaiset kulkivat ensimmäisen maailmansodan aikana myös Muurmannin rataa rakentamaan. Nyt komppanian tavoitteena on sen katkaiseminen. Ensimmäinen etappi on Kiimasvaara, sitten Suvannonkylä ja Tuhkalankylä. Suomalaiset etenevät nopeasti. Taistelun ääniä kuuluu jostain kaukaa.
Joku ennustaa, että kaikki muuttuu, kun päästään Pää- ja Tuoppajärven yhdistävälle Sohjananjoelle, mutta se on jo seuraavan kirjan asia.
Kalle Päätalo: Ukkosen ääni. Gummerus 1979, 639 sivua.
Tiedätkö, muistatko
Vastaus: Lainan asuntokaveri Kerttu oli tosiaan Hauhonmaa.
Kysymys: Ikäsotamies putoaa korpraali Kuorttilan ajaman kuorma-auton lavalta täydessä vauhdissa Kuusamossa Säynäjävaaran alla olevassa mutkassa. Mikä on ainoa häverikki, joka hänelle sattuu?
Elämän varsitiellä
Sivu: 5616: Jatkosota on alkanut ja Kalle ylittää vanhan rajan.