Viimeinen savotta on myös Edvin Laineen ohjaama elokuva.
Vuonna 1966 ilmestynyt Viimeinen savotta oli vuoden myydyin kotimainen romaani. Se taisi olla Kallen oma suosikki ja on lukijoiden suuresti arvostama teos lentojätkien aikakauden päättymisestä.
Myönnän siis auliisti kuuluvani pieneen vähemmistöön kun sanon, etten pitänyt Viimeisestä savotasta lainkaan.
On romaanissa hetkensä.
Vikke Nilon lapsuus huutolaisena luukoiran asemassa on sitä vahvaa kuvausta, jota ennalta odotinkin. Ihmisauksuunin kuvaus on kylmäävä. Mystiset ainekset ja Viken muuttuminen poroksi ovat taas täysin uusi aluevaltaus Kalle Päätalolta ja toimivat todella komeasti. Romaanin rakenne kertoo kirjailijan jo korkeasta osaamisesta. Kieli on todella ilmeikästä, joskin murteella puhumisen vähäisyys oudoksuttaa.
Mutta sitten se mutta.
En kerta kaikkiaan voi sietää Vikke Nilon henkilöhahmoa aikuisena ja elämänsä varsitien viimeisellä viitanvälillä. Laiska, välistä vetäjä, tyhjän murraaja, ainoan kaverinsa kiusaaja.
Mitä Kalle on Vikke Nilolla halunnut sanoa, sitä en vaan ymmärrä. Kaikissa muissa kirjoissaan hän kunnioittaa ja ihailee työlle ahneita miehiä, mutta Vikke Nilosta hän on tehnyt käsittääkseni myönteisen hahmon, vaikka tämä ei viitsi kantaa edes reppuaan ja on niin laiska, etteivät savotan työkaverit huoli häntä rahakkaaseen urakkaan.
Takakannen perusteella Vikke Nilon pitäisi olla savotoiden ilonpitäjä ja naurumestari. Kirjan sivuilta ei ilmene miksi. Yhtään mehevää juttua ei hänen suustaan jäänyt mieleen. Sen sijaan kummallisia vinkeitä, joiden ainoa sisältö on savottakaveri Pyrjähtämättömän Einarin nöyryyttäminen.
Vuorokauden Vikke viettää vanhainkodissa, jota sitkeästi pitää vaivaistalona, ja kiusaa sen henkilökuntaa.
Kirjan lopusta voi päätellä Kallen tarkoittaneen Viimeisen savotan jonkinlaiseksi päättyneen metsätyöaikakauden muistomerkiksi. Hänen myöhemmät Iijoki-sarjan savottakuvauksensa tuntuvat kuitenkin paljon todistusvoimaisemmilta ja aivan erilaisilta. Ei kai Viken kaltaista koijaria olisi kämpillä kauaa katseltu?
Olen kerran aiemmin aloittanut Viimeisen savotan, mutta jättänyt sen kesken, koska en päässyt yhtään sisälle romaanin ideaan. Nyt luin sen sitkeästi loppuun, mutta en ymmärrä vieläkään. Kertokaa te muut, mitä minulta jää huomaamatta. Miksi Viimeinen savotta on niin arvostettu romaani?
Kalle Päätalo: Viimeinen savotta. 529 sivua, Gummerus 1966.