Kalle Päätalon loistava vaihe jatkui myös vuonna 1986.
Kalle kirjoittaa kirjallisemmin kuin koskaan juuri vaiheessa, jossa hän elää ratkaisujen aikaa.
Tavoitteet kirjoittajana saavat siirtyä useilla vuosilla eteenpäin, sillä Kalle hakee nyt lisäoppia tavoitteenaan teollisuuskolu ja rakennusmestarin ammatti. Siihen häntä usuttaa Rousto-Ville ja syksyllä 1946 onkin hyvää aikaa paneutua kirjeopistojen tehtäviin, sillä Ikaalisissa ei paria sahti-iltaa lukuun ottamatta ole iltaisin houkutuksia.
Kolmen jakson romaani
Ratkaisujen aika jakaantuu kolmeen vahvaan jaksoon. Niistä pääosan Kalle ja Ville rakentavat Ikaalisiin Kyrö-yhtiölle metsätyökeskuksen käsittämättömästi kolmessa kuukaudessa. Olkoonkin, ettei sitä tehdä kestämään kuin pari vuosikymmentä ja esimerkiksi perustukseksi riittävät pölkyt ja osin kannotkin.
Ikaalisten jaksosta olen jo aiemmin kirjoittanut pitkään. Siinä Kalle nousi uudelle tasolle luonnonkuvaajana ja vanhenevan Ville Lahtisen laajassa muotokuvassa osoitti kykynsä rehellisenä ihmiskuvaajana.
Toisessa jaksossa talvella 1946-47 Kalle on taas Tampereella töissä. Vainiokadun asuntotyömaalla hän työjelee ensi kerran isolla rakennustyömaalla ja tuo herkullisesti esiin työkaveriensa erikoispiirteitä. Jos esikoisromaani Ihmisiä telineillä vuonna 1958 oli paikoin hyvin hapuilevaa kerrontaa, niin nyt Kalle tulee ensi kerran tälle alueelle suvereenina taiturina. Toki rakennustyömaan kuvaus montusta kattoon antaa vielä odottaa aikoja, jolloin hän on noussut kirvesmiehestä mestariksi.
Kolmannessa jaksossa Kalle käy pääsiäisenä 1947 Taivalkoskella hakemassa työtodistuksia teollisuuskouluun pyrkimistä varten. Hetket Kallioniemessä ja Jylkyn kämpällä ovat sitä Kallea, jota lukijat ovat ehkä aina odottaneet eniten Riitun ja Herkon takia.
Simosen Tyyne vielä kerran
Nyt Kalle tapaa myös syntymäkylälleen käymään tulleen Simosen Tyynen. Välirauhan kevättalvella he olivat enemmän tosissaan kuin leikillään sopineet yhteisestä tulevaisuudesta, kun Kalle kesällä tulee siviiliin. Siviiliin Kalle tuli vasta 3,5 vuotta myöhemmin ”akan miehenä”.
Ikaalisissa Kalle on kokenut herkkiä hetkiä Urpulan Maijan kanssa. Nyt Simosen Tyynen kanssa kahden istuessaan hän tuntee olevansa sen naisen kanssa, jonka kanssa olisi kuulunut vihille. Jäähyväisiksi Kalle painaa Tyynen rintaansa vasten.
”Tunnen saman tunteen, jonka olen kokenut vain jokusen kerran elämässäni: naisen ja oma sydämeni pompottavat toisilleen kuin kivun pistoina, mutta samalla myös hekumallisen hyvän olon tuntoina”.
Tällaiseen herkkyyteen Kalle yltää koko Iijoki-sarjassa vain Urpulan Maijan ja Simosen Tyynen kanssa, mutta ei vaimojensa. Toisen vaimonsa Leenan kohdalla hän oikein korostaa suhteen arkisuutta ja suurten tunteiden puutetta. Jälleen yksi merkki siitä, että kaiken saanut mies ei koskaan saanut sitä, mitä olisi eniten halunnut?
Lopussa ollaan tilanteessa, jossa Kallen tekemä ratkaisu osoittautuu oikeaksi. Ei vähiten omaksi yllätyksekseen hän saa 13. kesäkuuta 1947 virallista postia: ”Teidät on pääsytutkintonne perusteella hyväksytty Tampereen teknillisen koulun huoneenrak. opintosuunnalle”.
Kalle Päätalo: Ratkaisujen aika. Gummerus 1986, 638 sivua.
Tiedätkö, muistatko
Vastaus: Rousto-Villestä tuli Vempel-Ville Porin kommeen tai Elssan kanssa.
Kysymys: Miksi linja-auton peräosaa kutsuttiin Koitilaisten kopiksi?