Vapaaehtoisten toimittamat vasemmiston uudet verkkolehdetkin hyötyisivät sitoutumisesta alan itsesääntelyyn.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström kirjoittaa Journalistin kolumnissaan ”sananvapauden vapaamatkustajista” – nettijulkaisuista, jotka ”antavat ymmärtää noudattavansa Journalistin ohjeita, mutta eivät kuulu JSN:n piiriin”. Ne siis sanovat noudattavansa journalismin itsesääntelykoodistoa, mutta yleisö ei voi kannella JSN:lle eli itsesääntelytoimielimelle, jos epäilee julkaisun rikkoneen koodistoa.
Esimerkkeinä Grundström mainitsee Vastavalkean ja Rapportin. Molempien julkaisuja jaetaan paljon ainakin minun some-syötteissäni.
”- – niiden julkaisemista jutuista voi kannella vain oikeuteen. Kun tällainen yleistyy, lainsäädäntö tiukkenee ja sananvapaus heikkenee.”
Tällaisia julkaisuja ovat myös uudet vasemmistolaiset verkkolehdet, joiden ajankohtaisuudesta kirjoitin taannoin. Nekin ilmoittavat noudattavansa hyvää journalistista tapaa, mutta eivät ole esimerkiksi jäsenenä jossain JSN:n perussopimuksen allekirjoittaneessa järjestössä.
Neuvoston puheenjohtaja pitää Journalistin ohjeiden noudattamista työläänä, mutta välttämättömänä. Journalismin laatuahan niillä ei varsinaisesti valvota (vaan eettisyyttä), mutta suosittelen vapaaehtoispohjaltakin toimitetun verkkolehden aloittavan toimintansa kehittämisen alan eettisen koodiston omaksumisella. Toisen alan koulutuksella toimittajan ammattia harjoittavana voin sanoa saaneeni itse paljon hyötyä juuri Journalistin ohjeista.
Vasemmalla voidaan välttää laitaoikeiston virheet. Perussuomalaisten julkaisema Suomen Uutiset on ilmeisesti ainoa puoluelehti, joka ei ole sitoutunut median itsesääntelyyn eikä vastaa tekemisistään JSN:lle. Sen näkee lehden tasosta.
Etsiskelin tietoa Suomen Uutisten JSN-jäsenyydestä mahdollista kantelua varten viime vuonna, kun lehti uutisoi Perussuomalaisten estäneen lakimuutoksen, joka olisi antanut turvapaikanhakijoille erityisaseman kuntien asuntojonoissa. Todellisuudessa puolue esti turvapaikanhakijoiden pääsyn yhdenvertaiseen asemaan muiden kanssa. (Sivusin aihetta lokakuisessa miekkariraportissa.) Sittemmin lehti on kunnostautunut vihasivustojen huhujen jalostamisessa ”uutisiksi” ja huhujen liikkelle laittamisessa.
Kuten Grundström toteaa, JSN:n piiriin pääseminen ei ole mahdottoman vaikeaa. Esimerkiksi oma työnantajani Libero kuuluu Kulttiin eli mielipide-, kulttuuri- ja tiedelehtien liittoon, joka puolestaan on allekirjoittanut JSN:n perussopimuksen. Jäsenmaksu on alle satasen vuodessa.
Itsesääntelyyn sitoutumisella ei ole suurta näkyvyysarvoa eikä JSN tee journalismille taikatemppuja. Jäsenlehden uskottavuus saattaa lisääntyä joidenkin silmissä, mutta neuvoston linjauksia ja toimintatapoja myös kritisoidaan, todennäköisesti ihan syystäkin. Vasemmiston – ja kenen tahansa – verkkolehdet voisivat kuitenkin saada Journalistin ohjeista oikean selkänojan, jolla varmistaa oman järjestöjournalisminsa laatua. Jopa kanteluihin vastaaminen ja langettavan ratkaisun riski ovat vapaaehtoistoimituksille kehittymisen välineitä.
[Alkuperäinen kuva: FreeImages.com / Muneef Hameed]