Vasemmistoliiton puoluesihteerikisa huipentuu huomenna Oulussa, kun puoluekokous tekee valintansa. Ennen kuin lopputuloksen tunnekuohut sekoittavat pään, on paikallaan kerrata ehdokkuuden hyvät ja huonot puolet. Ne ovat yllättävän samanlaiset.

Plussat

1. Ehdokkaana tapaa paljon erilaisia vasemmistoliittolaisia ja pääsee tutustumaan puoluetoimintaan eri puolilla maata. Rehellisesti voin myöntää, että olen oppinut ison osa puolueen kentän tilasta ja moninaisuudesta viimeisen puolen vuoden aikana. Työväentalot ovat samanlaisia kaikkialla, mutta jokaisella niistä on erilainen tarina ja hieman erilainen maailma ympärillään.

2. Ehdokkaana saa nauttia tukiryhmän tuesta ja keskipisteenä olemisesta. Olen itse ollut useammin tukiryhmäläinen kuin ehdokas. On ollut hienoa tuntea ihmisten tuki ja nähdä heidän tekevän töitä yhteisen tavoitteen eteen minun ehdokkuuteni kautta. Tätä kiitollisuutta on vaikea osoittaa tarpeeksi.

3. Ei tarvitse ottaa kantaa ja stressata muista henkilövalinnoista. Sääntöjä tähän ei taida olla, mutta itse olen päättänyt, etten puoluesihteeriehdokkaana itse sotkeennu sen enempää puheenjohtaja- kuin muihin valintoihin. Vaikka ehdolla on ystäviäni, on ollut välillä helpottavaa pysytellä omassa kampanjassa – stressattavaa riittää tässäkin.

Miinukset

1. Paneeleissa ja puhetilaisuuksissa kiertäminen on aika raskasta, varsinkin laina-autojen ja julkisen liikenteen varassa. Kokopäivätyön, lapsiperhe-elämän ja luottamustoimien yhdistäminen kampanjointiin on juuri niin hankalaa kuin se kuulostaa. Ja ne työväentalot on samanlaisia kaikkialla.

2. Ehdokkaana on kaiken keskipisteenä, vaikka omat vahvuudet olisivat jossain puoluesihteerille sopivammassa: tukiryhmän pyörittämisessä, ehdokkaan sparraamisessa ja taustatyön tekemisessä. Epämukavuusaluetta korostaa vielä se, ettei edusta paneeleissa edes jotain taustaryhmää vaan ihan vain itseään ja ainutlaatuisia ajatuksiaan.

3. Puoluesihteeriehdokkaana ei kehtaa kampanjoida parhaiden puheenjohtaja-, varapuheenjohtaja- ja hallitusehdokkaiden puolesta. Koko ajan tulee varottua sanomisiaan, ettei niitä vain tulkittaisia kenenkään tukemiseksi tai dissailuksi.

Viimeistä plussaa tai miinusta saakin sitten jännittää lauantaihin asti.

[Kuvassa kolme puoluesihteeriehdokasta]