Saatteeksi: Eduskunta on juuri hyväksynyt oppivelvollisuuden laajentamisen. Onnittelut hallitukselle ja opetusministerille. Laki jäi kuitenkin monin osin kauaksi Vasemmistoliiton koulutuspoliittisista tavoitteista. Siten lain toimeenpanoon on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Itse korostaisin toisen asteen opiskelijoiden tasavertaisuutta jatko-opintojen suhteen. Todettakoon vielä, että HS ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mielestä ”oppivelvollisuuteen kuuluva opetus on … perustuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua perusopetusta” (02.12.2020). Tuo momentin mukaan ”Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla.”
Perusopetus kattaa nyt siis peruskoulun, lukion ja ammatillisen koulutuksen.
Voisimmeko hyväksyä tilanteen, että peruskoulusta valmistuisi nuoria erilaisilla tutkinnoilla, joissa toisessa olisi suhteellinen ja toisessa kriteeripohjainen arviointi ja he ilmestyisivät erilaiset todistukset kädessään lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten ovelle hakemaan aloituspaikkaa? Miten voisimme yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti arvioida näitä hakijoita? Emme mitenkään.
Nyt olemme kuitenkin hyväksymässä tämän tilanteen laajennetun perusopetuksen jälkeen, kun nuoret hakeutuvat korkea-asteen koulutukseen. Suhteelliseen arviointiin perustuvan yo-tutkinnon ja kriteeripohjaisen arviointiin perustuvan ammatillisen tutkinnon suorittaneita nuoria ei voida mitenkään arvioida yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti kuten perustuslaki edellyttää.
Siten meidän on yhdistettävä Kansallinen koulutuksen arviointineuvosto ja Ylioppilastutkintolautakunta ja annettava niille tehtäväksi kehittää yhteinen toisen asteen ylioppilastutkinto alamääreineen yhdenvertaisilla ja tasa-arvoisilla arviointikriteereillä.
Vain näin voimme taata, että perustuslakivaliokunnan ja eduskunnan tahto perusopetuksesta toteutuu.