Euroopan historian loppu?
”On vain nöyrtyminen Venäjän vaatimuksiin tai mukautuminen Yhdysvaltojen johtajuuteen – vaikka se merkitseekin, että eurooppalaiset joutuvat tunnustamaan kipeän asian: Eurooppa on entinen maailmanmahti.” (HS 12.04.2022).
Ei vain Suomi vaan koko Eurooppa onkin pelinappula USA shakkilaudalla: Obaman neuvoantajanakin toiminut Zbigniew Brzezinski kävi jo 1990 -luvulla suurta sakkipeliä Euroopan vasallivaltioilla (The grand chessboard – American Primacy and Its Geostrategic Imperatives, 1997 s. 40): US:n “imperiaalisen geostrategian kolme suurta imperatiivia ovat estää salaliitot, pitää vasallivaltiot turvallisuusriippuvuudessa ja estää barbaarien (Venäjä ja Kiina, mvv) liittoutoutumasta yhteen”.
Vaikka Brzezinskin sanasto sittemmin muuttui US:n “stragiseksi visioksi” (2012) ja “värivallankumousten” kautta toteutetuksi konversiopolitiikaksi, tavoite on yksi ja sama: vapaakaupan kautta tapahtuva maailman hallinta.
Vihollisen tarve …
Joskus kauan, kauan sitten, 1990 -luvulla oltiin toivorikkaita Venäjän suhteen, yritettiinhän ensin rakentaa yhteistä eurooppalaista kotia (Gorbatsov) ja myöhemmin monen myrskyn jälkeen yhteistä kulttuuriakin: vielä niinkin myöhään kuin maaliskuussa 2000 David Frostin haastattelussa Putin vastasi Venäjän Natoon liittymisestä: ”Miksi ei?” lisäten, että ”Venäjä on osa eurooppalaista kulttuuria. . . ja Naton näkeminen vihollisena on tuhoisaa Venäjälle.” (Snider, 2022).
Toinen tie oli kuitenkin jo valittu. Pentagoninkin leivissä työskennellyt professori Samuel P. Huntingon (Eaton Professor of the Science of Government, Director of the John M. Olin Institute for Strategic Studies at Harvard University) julkaisi vuonna 1993 Foreign Affairs lehdessä artikkelin The Clash of Civilization? ja muutamaa vuotta myöhemmin kirjan ”Sivilisaatioiden yhteentörmäys ja maailmanjärjestyksen uudistaminen” (The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order, 1996). Tämä Huntingonin keskusteluavaus oli keskeisessä roolissa, kun mietittiin mitä tehdä NATO:lle kun Kylmä sota osoitti sulamisen merkkejä 1990 -luvulla.
Huntingon perustelee kirjansa johdannossa kylmänsodan jälkeistä tilannetta näin (anteeksi tämä pitkä lainaus):
”Kylmän sodan jälkeisessä maailmanajassa liput ja muut kulttuuri-identiteetin symbolit, mukaan lukien ristit, puolikuut ja jopa päänpeitteet, ovat tärkeitä, koska kulttuurilla on merkitystä, ja kulttuuri-identiteetti on kaikkein merkityksellisin useimmille ihmisille. Ihmiset ovat löytämässä uusia, mutta usein vanhoja identiteettejä ja marssivat uusien mutta usein vanhojen lippujen alla, mikä johtaa sotiin uusien, mutta usein vanhojen vihollisten kanssa.
Venetsialainen nationalistinen demagogi ilmaisi hyvin yhden tämän uuden aikakauden synkän Weltanschauungin Michael Dibdinin romaanissa Dead Lagoon: ”Ei voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme. Nämä ovat vanhoja totuuksia, joita löydämme tuskallisesti uudelleen vuosisadan ja useamman sentimentaalisen hurskauden jälkeen. Ne, jotka kieltävät heidät, kieltävät perheensä, perintönsä, kulttuurinsa, esikoisoikeutensa ja itsensä! Heille ei anneta kevyesti anteeksi.”
Valtiomiehet ja tutkijat eivät voi sivuuttaa näiden vanhojen totuuksien valitettavaa totuutta. Ihmisille, jotka etsivät identiteettiä ja keksivät uudelleen etnisen alkuperän, viholliset ovat välttämättömiä, ja mahdollisesti vaarallisimmat vihollisuudet esiintyvät maailman suurten sivilisaatioiden välisillä murtumisrajoilla. (Huntington, 19-21; kurs mvv)
”Ei voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme” … jotta siis voisimme rakastaa itseämme, siis perustella itsekkyytemme, on meidän etsittävä itsellemme vihollisia! … ja juuri niin tehtiin Kylmän sodan päättymisen jälkeen.
Davos …
Euroopassa jatkettiin kylmää sotaa, vaikka vanha vihollinen Euroopassa, Venäjä, oli tekemässä muodonmuutosta sosialistisesta valtiokapitalismista harvainvaltaiseksi, oligarkki- ja valtiovetoiseksi kapitalismiksi. Sosialismilla ei siis enää voitu perustella Venäjän pitämistä Euroopan ulkopuolella. Kysymys onkin nyt sivilisaatioista ja niiden yhteentörmäyksestä: Meidän on opittava vihaamaan muita kulttuureja ja niiden edustajia, voidaksemme arvostaa ja rakastaa itseämme, voidaksemme siis pelastaa itsemme, siis taloutemme! Näitä talouden pelastajia Huntingtonin kutsuu sittemmin globaaliksi eliitiksi, kosmokraateiksi, kuolleiksi sieluiksi, Davos man, mm. Maailman talousfoorumin toimijoiksi (Huntington, 2004).
Kyse ei tietenkään ole näistä toimijoista henkilöinä vaan heidän omilla hartioillaan kantamista taloudellista valtasuhteista. Niiden kautta kansallisvaltioiden taloudet ovat tulleet riippuvaiseksi kansainvälisistä tuotantoketjuista ja rahoituksesta, kansakunnat purkautuneet kaupallisiksi kansalaisyhteiskunniksi, ostamiseksi ja myymiseksi, käteismaksusuhteiksi (cash-nexus) aiheuttaen vastareaktionaan vihan ”niitä toisia” kohtaan ja kaipauksen menneeseen maailmaan, viime kädessä uskoon kansakunnan vereen ja maahan, fasismiin.
Julkinen tilamme …
Koko maapallo on nyt julkinen tila. Mitään ei voida enää piilottaa sinne jonnekin, kauas, kaatopaikkalle, periferiaan. Maailman kapitalistinen kehitys on voinut jatkua vain sosiaalisten ja ekologisten seurausten siirtämisellä ja ulkoistamisella keskustoista periferioihin. Länsi saattoi saavuttaa kehitystasonsa vain siksi, että sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset ulkoistettiin järjestelmällisesti maailman reuna-alueille. Nyt tämä yhteinen julkinen tilamme paljastaa, kuinka periferioilla historiallisesti esiintyneet barbarisaatio- ja tuhoprosessit alkavat tapahtua myös keskustoissa – eikä niitä voida enää ulkoistaa. (Canettieri, 2022).
Nyt luonto määrittää realiteetit, ei yksikään suurvalta, ei yhdessä eikä erikseen. Liberalistisen taloudenpidon ajama taloudellinen universalismi, rahallinen yksimittaisuus, kulttuurisen liberalismin sateenvarjon alla, yli kansallisvaltioiden rajojen (borders), on nyt törmännyt ylittämättömiin ekorealismin rajoihin (limits). Meidän on siis siirryttävä sodanrealismista ekorealismiin. Se on systeeminen muutos. Se tarkoittaa pääomasuhteen, erityisesti suhteellisen lisäarvon, ihmiskunnallistamista, sen ehdollistamista ja suhteellistamista ekosfäärin rajoihin.
Allegre … kolmas tie!
Onko Euroopan siis joko nöyrryttävä tai alistuttava kahden oligarkkisen ja harvainvaltaisen suurvallan eturistiriitojen edessä?
Eurooppa synnytti aikoinaan kolonialismin, rasismin ja orjuuden. Nyt Eurooppa heiluttaa lippua vapauden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta määrittelemättä niiden ekorealistisia reunaehtoja kaikille noin 10 miljardille ihmiselle ja ekosfäärille. Me olemme nyt vähemmistössä kaikilta osin.
Euroopan edistyksellisen perinnön kestävyys ja vahvuus mitataan ekorealismin asettaman eksistentiaalisen haasteen ratkaisemisessa, ei sodanrealismin määrittelemän voimatasapainon kautta.
Eurooppa voi nousta suurvallaksi vain antamalla etelälle ja idälle parempia vastauksia kuin Kiina/Venäjä tai USA. Tarvitsemme siis maailman sosiaalista foorumia ja YK:ta rakentamaan yhteisöjä koko ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle.
Euroopan ei tulisi nöyrtyä eikä alistua nyt muodostumassa olevan kahden sotilasliittokunnan sodanrealistiseen olettamukseen: ”Ei voi olla todellisia ystäviä ilman todellisia vihollisia. Jos emme vihaa sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme”. Eikö juuri päinvastoin: Emme voi olla todellisia ystäviä ilman todellista, hyväksyttyä erilaisuuttamme. Jos emme rakasta myös sitä, mitä emme ole, emme voi rakastaa sitä, mitä olemme.
Viitteet
Algeriani, A-A., Mohadi, M. 2018. Huntington’s clash of civilizations and its influence on the u.s foreign policy (an analytical study). Journal of Global Business and Social Entrepreneurship (GBSE) (4) 10, 1-9, www.gbse.com.my
Brzezinski, Z. 1997. The Grand Chessboard: American Primacy And Its Geostrategic Imperatives. New York: Basic Books.
Canettieri, T. 2022. The becoming-periphery of the world. Academia Letters, Article 5029.
Glenn Diesen. 2021. Restraining the excesses of liberalism. Russia in global affairs (19) 4, 226-229.
Helsingin Sanomat 2022. Turvallisuuspolitiikan kolmas tie jäi Ukrainan sodan jalkoihin. Pääkirjoitus 12.04.2022
Huntington, S. P. 2011. The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order. Simon & Schuster. Kindle Edition.
Huntington, S. P 2004. Dead Souls: The Denationalization of the American Elite. The National Intrest March 1. 2004.
Snider, T. 2022. On NATO membership and ‘core principles,’ the US treads on thin ice Responsible Statecraft 24.3.2022. https://responsiblestatecraft.org/2022/03/24/on-nato-membership-and-core-principles-the-us-treads-on-thin-ice/
Tian Dewen. 2022. What’s Wrong with the “Clash of Civilizations”? CHINA WATCH Vol. 2 No. 18 February 2022 China-CEE Institute.