Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen (IS 18.01.2023)

”Tämä on hälyttävä trendi, että erot koulujen ja hyvien ja huonojen oppilaiden välillä kasvavat. Olemme vauhdilla menossa takaisin kohti luokkayhteiskuntaa”. …

 ”Koulun arkipäivässä on tehty uudistuksia, jotka eivät ole kehityspsykologisen tiedon mukaisia, ja jotka ovat lisänneet eriarvoistumista. Lapselta odotetaan koulutyöskentelyssä enemmän omia päätöksiä kuin mihin hänen aivonsa ovat kypsät.

Lukiolaisten uupuminen ja mielenterveysongelmien lisääntyminen liittyvät emeritaprofessorin mukaan oppimistulosten heikkenemisen rinnalla samaan ilmiöön, jossa lapsilta ja nuorilta vaaditaan pedagogisten ideologien mukaisia taitoja, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä.

 ”Aiemmin koulu ohjasi ja muutti yhteiskuntaa. Hissukseen on tapahtunut sellainen muutos, että yhteiskunta sanelee koululle ehdot ja koulu yrittää juosta yhteiskunnan odotusten perässä.”

Koulu ei varmaankaan ole koskaan omaehtoisesti muuttanut kansalaisyhteiskuntaa vaan kansallisvaltio on koulun välityksellä pyrkinyt muuttamaan sitä. Kuitenkin nykyistä kaupallista kansalaisyhteiskuntaa muokkaa funktionaalisen talouden voimat, ts. talouden kasvupakko ja siihen liittyvä talouden tehostamisvaatimusta toteuttava tekniikka. Näihin valtiovalta on omaksunut reaktiivisen roolin kuten juuri ilmestynyt Sivistyskatsaus hyvin osoittaa. (Palaan vielä erikseen tähän katsaukseen).

Pienenä kansantaloutena Suomi on riippuvainen energian, raaka-aineiden, tekniikan, rahoituksen ja ”työvoiman” tuomisesta Suomeen.

Puhuminen ”työvoimasta” – siis voimasta, joka on siirrettävissä ja muokattavissa ilman ehtoja – tulisi lopettaa kokonaan. Meillä on työn tekijöitä, ihmisiä työssä.

Samoin meidän tulisi lopettaa puhuminen tekniikasta pelkkänä välineenä. Tekniikka on aina teknologiaa (techne + logos), ts. tekniikan käyttö pitää aina sisällään eettisen ja moraalisen valinnan. Suomi voi kuitenkin vain pieneltä osin olla ratkaisemassa sitä, mihin suuntaan tekniikka ja teknologia tulevat kehittymään.

Kun Liisa Keltinkangas-Järvinen onnistuneesti purkaa modernia liberaalia valistuksellista jakoa vapaaseen sisäiseen maailmaamme ja alistettuun ulkoiseen maailmaamme yksilökohtaisen, perityn temperamentin välityksellä, hän kyllä avaa yksilökehityksen näkökulman, mutta samalla, ehkä huomaamattaan, sulkee oven psyyken yhteisölliseltä perustalta, kulttuurilta tai oikeastaan kulttuurien kulttuurilta, ts. kuinka sovittaa sisäisen ja ulkoisen luonnon suhde niihin ehtoihin, jotka ovat tosia suhteessa luontoon, kauniita suhteessa luontodialogiin ja reiluja ihmisten kesken.

Meidän itse kunkin psyyke kun ei sijaitse jossakin aivojen kolkassa vaan tukeutuu kaikkiin niihin suhteisiin, joita meillä on ja joita me kaiken aikaa tuotamme ja ylläpidämme keskenämme ja suhteessa luontoon. Kysymyksessä on siis yhteiskunnallinen suhde – kuinka meille itse kunkin reaalisesta kokemuksesta saamme rakennettua yhteistä todellisuuttamme ja kuinka yhteisestä todellisuudestamme itse kullekin reaalisen kokemuksen.

Eri sosiaaliluokkien – Keltikangas-Järvisen luokkayhteiskunnan – reaalisen kokemuksen eriytyminen omiksi todellisuuksiksi liberaalidemokraattisessa ja kaupallisessa kansalaisyhteiskunnassa on haastettavissa vain jollakin reaalisella, joka on yhteinen. Tällä hetkellä tämä haastaja on ekologinen realismi ja se edellyttää ekologista demokratiaa, ts. että kaikki olemme mukana päättämässä mitä, miksi, missä, miten ja milloin tuotetaan ja kuinka mahdollinen ylijäämä hyödynnetään. Koulutusjärjestelmä on siis käännettävä opintojärjestelmäksi: realistiseksi suhteessaan ulkoiseen ja sisäiseen luontoon ja niiden mitä moninaisimpiin välityksiin.

Tätä olen pohtinut jo aiemmin kommentoidessani Liisa Keltikangas-Järvisen ajatuksia blogissani

Koulut ja viidakon lait. ks.  https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/koulut-ja-viidakon-lait/

 

Viite

Särkkä, H. 2023.  Suomen kouluja jäytää hälyttävä trendi, varoittaa emerita­professori

Suomi kulkee vauhdilla kohti luokkayhteiskuntaa, varoittaa oppimiseroista huolestunut psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen.   IS 18.01.2023

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009333148.html

kuva: KUVA: LEENA KOSKELA, TIMO JAAKONAHO / LEHTIKUVA, JUSSI NUKARI / LEHTIKUVA