Joe Biden ja Vladimir Putin ovat puhuneet (Biden, 2022; Putin, 2022).
Molemmat vetoavat Jumalaan ja kansalliseen suvereniteettiin – ja demokratiaan.
Bidenille kansallinen suvereniteetti on jotain, jonka kansakunnat myöntävät toinen toisilleen tunnustaessaan toisensa. Tällä tunnustamisella on ehtonsa: oikeusvaltioperiaatteet – ja niin –demokratia. Bidenilla on siis kertomus, narratiivi, demokratiasta, tai oikeastaan sen yhdestä muodosta, liberaalidemokratiasta. Bidenin kertomus on kertomus kaupallisen kansalaisyhteiskunnan maailmanvalloittamisesta, globalisaatiosta.
Putinille suvereniteetti on jotain, jonka jokainen kansakunta asettaa itse itselleen. Kansakunta, nation, asetetaan, synnytetään itse (nation < natus, synnyttää). Meillä on oltava kertomus kansakunnasta. Se on demokratian edellytys ja lähtökohta. Putinille tämä kertomus on kertomus vuosituhantisesta venäläisestä, ainutlaatuisesta, aidosta sivilisaatiosta, jonka valtiomuoto on pitkään ollut ”keisarillinen”.
Putin vetoaa historiaan ja perinteellisiin arvoihin. Hän muistuttaa lännen harjoittamasta ihmisarvoja ja kansakuntia polkeneesta kolonialismista ja siitä, että ”meidän maamme” – siis Neuvostoliitto – auttoi monia kansakuntia vapautumaan kolonisaation ikeestä ja varoittaa, että nyt on käynnissä uuskolonisaatio kaupallisen globalisaation nimissä. Putin ajattelee rakentavansa maailman kansakuntien ja väestön enemmistön rintamaa tätä uuskolonialismia vastaan sanomatta kuitenkaan siitä mitään sen enempää kuin että vallankumous on alkanut.
Biden haluaa unohtaa menneisyyden. Hän kertoo mitä moninaisimmista hankkeista ja niiden rahoituksesta, joilla USA rakentaa yhteistyötä eri kansakuntien kanssa. Hän ei sano paljonkaan, jos mitään, niistä taloudellisista rakenteista, joilla nämä hankkeet voitaisiin toteuttaa nyt uudella, ei-kolonianistisellä tavalla, mutta tavoite on sama kuin Putinilla: kansakuntien sydänten valloittaminen.
… mutta mihin tässä kaikessa tarvitaan Jumalan siunausta ja varjelusta? Juuri näiden kertomusten perusteeksi. Siinä missä Bidenin kertomus Isä taivaan siunaukseen vedoten kieltää Äiti maan asettamat realiteetit, siinä Putin Isä jumalan varjelusta pyytäessään asettaa Äiti maan koskemattomaksi.
Molemmat kertovat kertomuksensa täysin tietäen ja täysin tietoisena siitä, että ne ovat puhdasta hurskastelua (pious < puhdistaa). Äiti maata ei voida kieltää eikä sitä voida jättää silleen.
Kysymys on siitä, kuinka rakennamme välityksen (oikeios, Moore 2015) sisäisen maailmamme ja maailman sisäisyyden välille. Kulttuuri (culture < viljellä) on kirjaimellisesti Äiti maan viljelyä – aivo- ja maapellon yhteistyöstämistä, molemminpuolista sivistymistä (< pellavan työstäminen), EI Isä taivaan kuvan työstämistä (Bild-ung; kuva+muokkaus).
Sekä Bidenin ja Putinin kertomuksella on yhteinen, maanpäällinen perusta: taloudellinen kasvu ja sen vaatimat rajalliset uusiutumattomat ja uusiutuvat luonnonvara. Kuka päättää niiden käytöstä?
Bidenin kertomuksella on elinvoimaa vain siinä määrin, kun se pystyy kieltämään ekorealismin, taloudellisen kasvun rajat. Putinin kertomuksella on elinvoimaa vain siinä määrin kuin se kieltää ekorealismin asettamien haasteiden maailmanmittaisuuden.
Kansakuntien ja meidän itse kunkin on maallistuttava ja maadotettava reaalinen luontosuhteemme – työ ja tuotanto – ekosfääriin kestävällä tavalla. Tätä varten on kansakuntien (nations) kehitettävä kertomus kulttuurien kulttuurista, ihmiskunnasta (humannation) tuhoamatta itseään tässä vaativassa mutta pakollisessa itsensä ylittämisessä.
Palaan asiaan …
Viitteet
Biden, J. 2022. Remarks by President Biden Before the 77th Session of the United Nations General Assembly 21.09.2022.
Moore, J. 2015. Capitalism in the Web of Life. Verso. Kindle Edition.
Putin, V. 2022. Signing of treaties on accession of Donetsk and Lugansk people’s republics and Zaporozhye and Kherson regions to Russia, 30. 09.2022.
http://en.kremlin.ru/events/president/news/69465