Saatteeksi. OKM piti seminaarin toisen asteen koulutuksen kehittämisestä 17. 01.2024. Seminaarissa oli osio ”Humanismi, sivistys, osaaminen ja yhteiskunta”, jossa alustivat toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen, Suomen Yrittäjät, toimitusjohtaja Minna Karhunen, Kuntaliitto ja taloustieteilijä Sixten Korkman. Kommentoin nyt ensin Sixten Korkmannin puheenvuoroa. Muilta osin palaan asiaan myöhemmin. (1)
Ekologinen sivistys
Sixten Korkman käsitteli ansiokkaasti sivistyksen kahta lähestymistapaa, päätä ja sydäntä. Hän jätti – kuten akateemisessa perinteessä on tapana – kädet, siis reaalisen suhteemme luontoon toisten ratkaistavaksi. Minäpä yritän.
Meidän on nähtävä aivo- ja maapeltojen viljely (culture) suhteessa toisiinsa, siis toisin kuin klassisessa maailmassa, jossa ne olivat ulkoisessa suhteessa toisiinsa (Theorie/Praxis/Poiesis/cherematis): Kädet (taidot) välittävät pään ja sydämen (tiedon, tahdon) yhteen.
Sivistys on siis tietoa, tahtoa, taitoa asettaa, arvottaa, ratkaista aikakauden haasteet reilulla tavalla.
Kysymys on siis toden, hyvän, kauniin ja reilun yhteen saattamisesta aikakauden asettamien haasteiden edessä. Mikä on meidän aikakautemme keskeisin, jopa eksistentiaalinen haaste? Ekologinen realismi.
Silloin ei perinteellinen, Korkmanninkin vaalima, ajatus sivistyksestä, Bildung, anna meille enää toimintaohjetta. Miksi?
Kuten kaikki tiedämme, saksan kielen sana sivistys, Bildung, on keskiaikaisen katolisen papin ja mystikon Eckhart von Hochheimin eli Meister Eckhardtin (n. 1260 – n. 1328) uusmuodostelma sanoista kuva ja muokkaus (Bild-ung). Hänelle kysymys oli siitä, kuinka ihminen muokkaa itse itselleen Jumalan kuvan sulautuakseen ilman säröjä tähän löytämäänsä jumaluuteen. Elämällä ei ole mitään syytä, Meister Eckhart sanoo. Se on sen oma syy: ”Elämä elää omasta maastaan ja lähtee itsestään; siksi se elää ilman syytä, koska elämä elää vain itselleen.” (2)
Valistuksen lapsina tiedämme, että elämällä on syynsä, ja se syy on luonto ja luonnon kehitys.
Valistuksen lapsina meidän ei ehkä myöskään ole vaikea hyväksyä ajatusta, että Pitkä Historia (Big history, Big bang -> uusin aika) on kaikilta osin, fundamentaalisesti meidän kaikkien omaa historiaamme; historiaa, joka on läsnä jokaisessa solussamme.
Niinpä meidän tulisi olla äärimmäisen kiitollisia siitä, että tämä luonnon potentiaalisuus on tällä maapallolla – pienen pienellä hiekansirusella maailmankaikkeudessa – realisoitunut niin uskomattoman moninaiseksi ja kauniiksi elämän tekstuuriksi. Maailmankaikkeuden kehitys on siis meidän kehitystämme. Se ei ole meille vieras, toinen. Sen pyhyys, siis koskemattomuus, sen uusiutumisen ylläpito ja edistäminen on ihmisvelvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan.
Kysymys on siis ekologisesta sivistyksestä. Meillä on oikeus käyttää (Usus), nauttia (Fructus) luonnosta mutta ei tuhota (Abusus) luonnonvarantojamme tahtomallamme tavalla. Pyhää (< koskematon) ei siis olekaan määritetty menneisyydessä vaan se määrittyy tulevan kautta. Amerikan alkuperäisväestön yksi hieno perusväittämä oli: ”Lapsemme ovat lainanneet maapallon meille”.
Ekologinen realismi edellyttää siis ekologista demokratiaa, jotta voisimme kasvaa ja oppia yhdessä Äiti maan meille asettamat ehdot. Työpaikka on siis nyt opinpaikka. Ei siis enää ole tietoa, tahtoa, taitoa tai reiluutta ilman logosta, ajatusta luonnon asettamista ehdoista. Ekologinen demokratia haastaa siis liberaalidemokratian. Kansalaista tulee siis kanssalaisia. Bildung onkin siis sivisty/ämistä (< pellavan muokkaaminen).
Emme siis puhu enää koulutusjärjestelmästä vaan opintojärjestelmästä! (2)
Viitteet
(1) https://okm.fi/tapahtumat/2024-01-17/toisen-asteen-koulutuksen-tulevaisuus-seminaari
(2) ks laajemmin mm. https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/mutta-miksi-1-osa/
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/koulutusjarjestelmasta-opintojarjestelmaan/