Saatteeksi: käänsin Monthly Review huhtikuu 2022 numerossa ilmestyneen artikkelin ”For an Ecosocialist Degrowth”. Siinä pyritään löytämään yhteistä ajatus- ja toimitakehystä ekososialismille ja kohtuutaloudelle (Degrowth). Olen itse yrittänyt myös löytää näiden kahden ajattelu- ja toimintatavan yhteyttä monissa blogeissani. Kommentoin artikkelia myöhemmin erikseen. (tekijänoikeus Monthly Review, käännös mvv).
Monthly Review huhtikuu 2022, vol. 73, nro. 11
Michael Löwy, Bengi Akbulut, Sabrina Fernandes, Giorgos Kallis
Ekososialistisen kohtuutalouden puolesta
Kohtuutalous (Degrowth) ja ekososialismi ovat kaksi tärkeintä liikettä – ja ehdotusta – ekologisten liikkeiden laajan kirjon radikaalilla laidalla. Kaikki kohtuutalouden yhteisön jäsenet eivät tietenkään samaistu sosialisteiksi, eivätkä kaikki ekososialistit ole vakuuttuneita kohtuutaloudesta. Kuitenkin voidaan havaita lisääntyvää keskinäistä kunnioitusta ja lähentymistä ajatuksissa. Yritetäänpä kartoittaa välillämme olevat laajat yhteisen ymmärryksen alueet ja luetella joitain pääargumentteja ekososialistisen kohtuutalouden puolesta:
1. Kapitalismi ei voi olla olemassa ilman kasvua. Se tarvitsee jatkuvaa tuotannon ja kulutuksen laajentamista, pääoman kasautumista ja voiton maksimoimista. Tämä rajattoman kasvun prosessi, joka on perustunut fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen aina 1700-luvulta lähtien, johtaa ekologiseen katastrofiin, ilmastonmuutokseen ja uhkaa johtaa elämän häviämiseen planeetaltamme. Viimeisten 30 vuoden aikana järjestetyt 26 YK:n ilmastonmuutoskonferenssia osoittavat hallitsevan eliitin täydellisen haluttomuuden pysäyttää kurssin etenemistä kohti viimeistä kuilua.
2. Jokaisen todellisen vaihtoehdon tälle vailla mieltä olevalle ja tuhoavalle toimintatavalle on pakosti oltava radikaali – toisin sanoen siinä on mentävä syvälle ongelman juuriin saakka: kapitalistiseen järjestelmään, sen harjoittamaan taloudelliseen riistoon, sen ympäristö- ja sosiaaliongelmat ulkoistavaan toimintatapaan ja sen sokeaan ja pakkomielteiseen kasvun tavoitteluun. Ekososialistinen kohtuutalous on yksi vaihtoehto, joka asettuu suoraan vastakkain kapitalismin ja sen toteuttaman kasvun kanssa. Ekososialistinen kohtuutalous edellyttää tuotanto- ja uusintamisvälineiden sosiaalista haltuunottoa ja demokraattista, osallistavaa, ekologista suunnittelua. Tärkeimmät päätökset tuotannon ja kulutuksen painopisteistä tulevat tekemään ihmiset itse, heidän todellisten sosiaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi planeetan ekologisia rajoja kunnioittaen. Tämä tarkoittaa, että ihmiset käyttävät – eri mittakaavoissa – suoraa valtaa päättäessään demokraattisesti, mitä, miksi, miten, missä ja kuinka paljon tuotetaan sekä siitä, kuinka palkitaan erilaisia tuotanto- ja uusintamistoimintoja, jotka ylläpitävät meitä ja planeettaamme. Tasapuolisen hyvinvoinnin takaaminen kaikille ei edellytä talouskasvua, vaan pikemminkin talouden organisoinnin ja sosiaalisen vaurauden jakamisen radikaalia muuttamista.
3. Tuotannon ja kulutuksen merkittävä väheneminen on ekologisesti välttämätöntä. Ensimmäinen ja kiireellinen toimenpide on fossiilisten polttoaineiden käytön nopea, asteittainen lopettaminen niin kuin myös rikkaan prosenttieliitin pröystäilevän ja tuhlaavan kulutuksen alasajaminen. Ekososialistisesta näkökulmasta kasvun väheneminen on ymmärrettävä vuorovaikutteisesti: monia tuotantomuotoja (kuten hiilivoimaloita) ja palveluita (kuten mainonta) ei pitäisi vain vähentää, vaan myös lopettaa kokonaan; joitakin, kuten henkilöautoja tai karjankasvatusta, olisi vähennettävä huomattavasti, mutta toiset tarvitsevat kehittämistä, kuten ekologinen maanviljely, uusiutuva energia, terveys- ja koulutuspalvelut. Terveyden ja koulutuksen kaltaisilla aloilla tämän kehityksen pitäisi olla ennen kaikkea laadullista. Kaikkein tärkeimpienkin tuotantotoimintojen on kunnioitettava planeetamme rajoja; ei ole ”rajatonta” tuotantoa minkään hyödykkeen osalta.
4. Tuotannollinen ”sosialismi”, sellaisena kuin Neuvostoliitto sitä harjoitti, on umpikuja. Sama koskee ”vihreää” kapitalismia, jota yritykset tai valtavirran ”vihreät puolueet” puoltavat. Ekososialistinen kohtuutalous on yritys voittaa menneiden sosialististen ja ”vihreiden” kokeilujen rajoitukset.
5. On tunnettua, että globaali pohjoinen on historiallisesti vastuussa suurimmasta osasta ilmakehän hiilidioksidipäästöjä. Sen vuoksi rikkaiden maiden on otettava suurempi vastuu kohtuutalouden toteuttamisessa. Emme myöskään usko, että globaalin etelän pitäisi yrittää jäljitellä pohjoisen ylituotannollista mutta tuhoisaa ”kehitysmallia”, vaan sen olisi etsittävä sen sijaan lähestymistapa, jossa korostetaan väestön tarvitsemaa ruoka-, asumis- ja muita peruspalveluita sen sijaan, että louhittaisiin yhä enemmän raaka-aineita (ja fossiilisia polttoaineita) kapitalistisille maailmanmarkkinoille tai tuotettaisiin yhä enemmän autoja etuoikeutetuille vähemmistöille.
6. Ekososialistinen kohtuutalous sisältää myös ajatuksen olemassa olevien kulutusmallien muuttamisesta demokraattisen arvioinnin kautta – kuten esimerkiksi tavaroiden suunnitellun kulumisen ja korjaamattomuuden lopettaminen; kuljetustottumusten muuttaminen vähentämällä olennaisesti lentoliikennettä sekä laivoilla ja kuorma-autoilla tapahtuvaa tavarankuljetusta sijoittamalla tuotantoa alueellisesti uudelleen. Lyhyesti sanottuna, ekososialistinen kohtuutalous on paljon enemmän kuin omistusmuotojen muutos. Se on sivilisaation muutos, uusi tapa elää, elämäntapa, joka perustuu solidaarisuuteen, demokratiaan, tasa-arvoon ja Maan kunnioittamisen. Ekososialistinen kohtuutalous viestii uudesta sivilisaatiosta, joka irrottautuu tuotannon nykyisistä tavara- ja kulutusmuodoista ja suosii lyhyempää työaikaa, mikä lisää vapaata aikaa, joka on omistettu sosiaalisille, poliittisille, virkistys- ja taidetoiminnoille sekä elämästä nauttimiselle ja iloitsemiselle, erotiikalle.
7. Ekososialistinen kohtuutalous voi voittaa vain asettaumalla vastakkain fossiilisen oligarkian ja poliittistaloudellista valtaa edustavien luokkien kanssa. Ketkä ovat tämän taistelun toimeenpanijat? Emme voi voittaa järjestelmää ilman kaupunkien ja maaseudun työväenluokan aktiivista osallistumista, sillä he muodostavat suurimman osan väestöstä ja joutuvat kärsimään kapitalismin sosiaalisista ja ekologisista ongelmista. Meidän on myös laajennettava työväenluokan määritelmää kattamaan kaikki ne, jotka sitoutuvat sosiaaliseen ja ekologiseen uusintamiseen; kaikki ne voimat, jotka ovat nyt sosiaalisten ja ekologisten liikkeiden eturintamassa: nuoret, naiset, alkuperäiskansat ja talonpojat. Uusi sosiaalinen ja ekologinen tietoisuus syntyy hyväksikäytettyjen ja sorrettujen itseorganisoitumisen ja omakohtaisen, aktiivisten kamppailujen kautta.
8. Ekososialistinen kasvu on osa laajempaa muiden radikaalien, systeemin vastaisten ekologisten liikkeiden perhettä: kuten ekofeminismi, sosiaalinen ekologia, Sumak Kawsay (alkuperäiskansojen ”Hyvä elämä”), köyhien toteuttaman ympäristönsuojelu, Blockadia, Green New Deal (kriittisemmissä versioissaan), monien muiden joukossa. Ekososialistinen kohtuutalouden kannattajat eivät tavoittele johtoasemaa – meidän ajatuksemme on, että ekososialismilla ja kohtuutaloudella on yhteinen ja pitkälle jäsennetty tilannekuva ja ennakointimalli näiden liikkeiden käyttöön. Vuoropuhelu ja yhteinen toiminta ovat todella kiireellisiä tehtäviä nykyisessä dramaattiseksi kehittyneessä kokonaistilanteessa.
Viite
Löwy, M., Akbulut, B., Fernandes, S., Kallis, G. 2022. For an Ecosocialist Degrowth Monthly Review (April 2022), Vol 73 (11).