Joitakin sitaatteja ja huomioita Tom Murphyn uudesta kirjasta Energia ja ihmisten tavoitteet rajallisella planeetalla – Planetaaristen rajojen arvioiminen ja niihin sopeutuminen (Energy and Human Ambitions on a Finite Planet Assessing and Adapting to Planetary Limits, eScholarship, University of California. Kirja on ladattavissa pdf-versiona maksutta).
Murphy on UCSD:n fysiikan osaston professori ja astrofysiikan ja avaruustieteiden keskuksen CASS:n apulaisjohtaja, jonka kiinnostukset ovat siirtyneet ”niiden haasteiden kvantitatiiviseen arviointiin, jotka liittyvät ihmisen pitkän aikavälin menestykseen rajallisella planeetalla”.
Kirja on tehty oppikirjan muotoon ja jokaisen luvun lopussa on runsaasti tehtäviä. Liitteissä on myös selvitykset käytetyistä matemaattisista malleista ja käsitteistä. Kirjan rakenne on seuraava:
osa I Tilannekuvan määrittely: Kasvu ja rajoitukset’
Eksponentiaalinen kasvu
Talouskasvun rajat
Väestö
Avaruuden kolonisaatio
Osa II Energia ja fossiiliset polttoaineet
Energia ja voimayksiköt
Lämpöenergian käyttöönotto
Energiamaisema
Fossiiliset polttoaineet
Ilmastonmuutos
osa III Vaihtoehtoinen energia
Uusiutuva – yleiskatsaus
Vesivoiman energia
Tuulivoima
Aurinkoenergia
Biologinen energia
Ydinenergia
Pienet pelaajat
Vaihtoehtojen vertailu
osa IV Miten eteenpäin
Inhimilliset tekijät
Suunnitelma voi olla tervetullut
Sopeutumisstrategiat.
Murphy tiivistää tilannekuvan näin:
”Aloitimme tämän vuosisadan muutaman sadan vuoden ajan kestäneen kasvavan vaurauden saattelemana, nyt jo sokerilla kuorrutettuna, toisin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa on aiemmin koettu, mutta emme ehkä poistu tältä vuosisadalta sellaisessa etuoikeutetussa tilassa.” (s. vii).
… haasteemme näin:
”Maailma ei ole koskaan ennen ollut 8 miljardin ihmisen rasittama.
Fossiiliset polttoaineet kantavat valtavan vastuun viimeaikaisesta taloudellista kasvustamme.
Fossiiliset polttoaineet ovat kertaluonteinen voimavara, perintö, joka ei turvaa tulevaisuutta eikä luonnossa ei ole parempaa korvaavaa resurssia.
Maapallon villit alueet vähenevät nopeasti nykykehityksen edetessä ja samalla tuhotessa rajallisia luontoresursseja. Lajien pysyvä sukupuutto on seurauksena saastumisesta ja elinympäristöjen häviämisestä.
Ilmastonmuutos ja elinympäristöjen tuhoutuminen uhkaavat johtavat massasukupuuttoihin ja ympäristöhäiriöihin, joiden kaikkia seurauksia ei vielä voida ennustaa.
Modernit, ihmisten tuottamat yhteiskunnalliset rakenteet eivät kestä edes tämän ajan koetta eivätkä todennäköisesti tule kestämäänkään, koska niitä ei ole perustettu kestävän harmonian periaatteille planeettamme rajoissa.” (s. 351-352)
Ymmärtääksemme millaisista mittasuhteista nyt on puhe Murphy käyttää ns. 70-sääntöä: ”kaikki, jonka kaksinkertaistumisaika (tai puoliintumisaika ehtymisen tapauksessa) on lyhyempi kuin 10 000 vuotta, ei ole menestyksellistä näillä aikaskaaloilla, mikä tarkoittaa, että kaikki resursseihin vaikuttavat toiminnot on pidettävä kasvu- tai ehtymisasteeltaan alle 0,007 % vuodessa, mikä on perustaltaan nollakasvua.” (s. 405 – 406).
Me emme koskaan tuota yksityistä voittoa emmekä julkista ylijäämää vaan alati yksityistä tappiota ja julkista alijäämää suhteessamme luontoon.
Aina kun tuotamme, kulutamme ja aina kun kulutamme, tuotamme. Aina kun tuotamme/kulutamme jotain hyödyllistä, tuotamme/kulutamme välttämättä jotain luonnon kannalta vahingollista.
Aina kun tuotamme jonkin hyödykkeen, tuotamme samalla välttämättä jätettä. Aina kun käytämme energiaa – mitä tahansa energiaa – tuotamme samalla hyödytöntä ja vahingollista energiaa, hukkalämpöä.
Kansantuote ja sen kasvu kulkevat käsikädessä energian kulutuksen ja siten hukkalämmön lisääntymisen kanssa. Jos oletamme edes runsaan 2% vuosittaisen BKT:n kasvun, niin muutamassa vuosisadassa maapallomme alkaa kirjaimellisesti kiehua sen saavuttaessa 100c° pintalämpötilan.
Murphy asettaa kuitenkin toivonkipinämme seuraavasti:
”Kriisi on mahdollisuus: meillä on mahdollisuus muuttaa ihmisten suhdetta tähän planeettaan.
Kuvittele helpotusta luopuessasi perinteellisestä kasvusta ja virheellisestä kunnianhimoista, jotka vain näyttävät luovan yhä vaikeampia ongelmia. Astu sen sijaan askel sivuun tehdäkseen tilaa uudelle alulle ja täysin uuden ihmiskunnan tulevaisuudenkäsityksen synnylle. Se on vapauttavaa!
Nykyään elävät ihmiset pääsevät todistamaan ja muokkaamaan sitä, mikä saattaa osoittautua ihmiskunnan historian ratkaisevammaksi hetkeksi, kun kohtaamme planetaaristen rajojen realiteetit.
Sitoutuminen vakaan tilan periaatteiden tavoitteluun saattaa luoda palkitsevaa elämää lukemattomille sukupolville.
Luonto on todella hämmästyttävä, ja sen vahvistaminen suuremmaksi osaksi maailmaamme olisi erittäin palkitsevaa.
Me yksilöinä olemme nyt etuoikeutettuja todistamaan ja juhlimaan elämää ja sen mitä suuremmoisimpia ilmiötä tässä universumissa; olkaamme nöyriä osallistujia ja arvostakaamme tätä mahdollisuutta jonkin harhaan johdetun, harkitsemattoman, ylimielisen ja kenties omasta nuoruudestamme johtuvan valloitusyrityksen sijaan. Olemme oppineet paljon maailmankaikkeuden toiminnasta, ja meillä on vielä mahdollisuus saada suurempia oivalluksia, jos löydämme siirtymäpolun pitkän aikavälin kestävään olemassaoloon. Olemme rakentaneet paljon arvoja, jotka kannattaa säilyttää. Jälkeläisemme luottavat uuden vision onnistuneeseen omaksumiseen.
Voimme vielä oppia arvostamaan luontoa itseämme korkeammalle, meidän kaikkien pysyväksi hyödyksi.” (s. 353)
Siirtymäpolku tarkoittaa kirjaimellisesti ihmiskunnan historian rakentamista biosfäärin ehdoilla kansakuntien yhteistyöllä niin kuin sen olemme nyt itsellemme määrittäneet YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitteessa – aluksi!
Viitteet
Murphy, Tom https://tmurphy.physics.ucsd.edu
Murphy, T. 2021. Energy and Human Ambitions on a Finite Planet Assessing and Adapting to Planetary Limits, eScholarship, University of California
https://escholarship.org/uc/energy_ambitions