Suomeen rakennetaan nyt ”Isänmaallista rintamaa”, jossa myös Keskustapuolue ilmoittaa olevansa mukana yhdessä hallituspuolueiden kanssa. (1)
Isänmaallisuutta mitataan nyt kahdella eduskunnassa käsittelyssä nyt olevalla lailla: Rajalailla ja DCA -sopimuksen hyväksymisellä. Joka niitä vastustaa on epäisänmaallinen.
Isänmaallinen? Mikä saa nyt taas pitkästä aikaan puhumaan Isänmaasta? Ei siis vain kansakunnasta vaan nimenomaan isänmaasta? Puhe kansakunnastakin loppui, kun kulttuuriliberalismi – talousliberalismin sanansaattaja – rantautui Suomeen 1980 -luvun lopulla. Tuolloin keskustelu ytimeen asettui kansalaisyhteiskunta, sen kaupallisessa muodossa – valitettavasti.
Isänmaallisuutta osoitetaan nyt 1) horjuttamalla Suomen perustuslakia ja rikkomalla Suomen kansainvälisiä sopimuksia, 2) antamalla vieraalle vallalle oikeus tulla aseineen ja joukkoineen Suomen maaperälle toteuttamaan sen omia geopoliittisia intressejä Itämerellä ja Arktisella alueella sekä rakentamaan ansalankoja eturintamanaan pitämänsä Suomen rajoille.
Kysymys on siis konkreettisesti Suomen maaperän käyttölupauksesta, jonka hintana on hylätä ajatus Suomesta itsenäisenä kansakuntana. Viedään siis päätökseen se, minkä talousliberalismi aloitti 1990 –luvulla.
Muistaakseni Keskusta on ollut aiemmin innolla rakentamassa edistyksellistä kansanrintamaa Suomeen vuosikymmenten ajan. Nytkö on aika kääntää katseet taantumuksen puoleen?
Mielestäni sieltä ei löydy Suurta linjaa Suomelle. Sen sijaan se voisi olla esimerkiksi tällainen:
Viite
(1) Yle1 Aamu 26.07.2024https://areena.yle.fi/1-66757602 (myös kuva) (21:35 – )