Kävin katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan.
Kyllä, ohjaaja Aku Louhimies tekee teknisen päivityksen: nyt päästään lähemmäksi ihoa, lähemmäksi sammuvaa silmää ja kuolon korinaa, sodan yksilökohtaista mielettömyyttä ja totaalisuutta.
Kyllä, Aku nostaa esiin Saksan ja Suomen yhteisrintaman ja repii kappaleiksi suomalaisen armeijan ylistetyn oikeamielisyyden, uljuuden ja ryhdikkyyden. Suomen armeija ei ole poikkeus, sota murtaa ruumiin ja mielen, aina ja kaikkialla.
Mutta, Aku pyrkii myös ihon alle, veden alle, elämän ytimiin, tuntoihin, siihen miltä lapsena tuntui joessa uidessa, ensi, ja viimeistä kertaa. Onko elämän joki kylmä ja vieras vai oma ja rakas?
Mitä kertovat Akun ajatuksista esimerkiksi seuraavat siirtymät verrattuna Edvin Laineen tulkintaan: koostava, yhteen liittävä, katsojaa kuljettava hahmo ei ole vänrikki Koskela vaan alikersantti Rokka, jonka koti ja pientila perheineen tulevat meille tutuiksi.
Kärttyisä luutnantti Lammio jää sivuun, nuoren kirkasotsaisen Kariluodon varjoon. Lehto ja Riitaoja kuolevat kuten muutkin, ohimennen.
Everstiluutnantti Karjula tapatetaan elävältä telaketjujen alle hetki sen jälkeen, kun hän oli teloittanut sotamies Viirilän.
Lopussa, rauhan ääni soi alakuloisesti.
Katsojan hämmästykseksi, aivan elokuvan lopussa, Rokka palaa kotiin kuin uudelleensyntyneenä, hyvissä voimin, vaikka hän näytti jo menehtyneen kylmää jokea ylitettäessä.
Rokka onkin syntynyt uudelleen. Mutta miten? Se jäi minulle arvoitukseksi. Oma perhe, oma pientila luonnon voimien armoilla, oma toimeentulo, oma elämä, oma elämänvirta – siinäkö kaikki?
Koskelan viesti oli toinen: sovitetaan yhteen, mutta ei menetä omaa itseä. Onko tämä uudelle Rokalle sopuilua, jonka aika on jo ohi?
Suomen 100- ja 101 -vuotisjuhlakunniaksi olisin itse tehnyt uuden version Seitsemästä veljeksestä, esimerkiksi tähän malliin: Kontulassa asuva tunnettu veljesten rähinäremmi sai raivarin kun mamuja alkoi jo olla joka nurkalla, jopa omassa kulmapubissa.
Olikin lähdettävä piiloon isovanhempien jo ränsistyneelle maatilalle Ilomansiin. Siellä paikallinen lopetusuhan alla olevan kyläkoulun avarakatseinen opettaja ilahtui uusista oppilaista ja otti tehtäväkseen saattaa veljesten keskenjääneet opinnot loppuun. Erinäisten seikkailujen jälkeen veljekset kuin koskelot päättävät palata rintamaille avoimin sydämin ja mielin.