Pilvi Torsti tänään HS:ssa:
”Jotta koulutus vastaa tulevaisuuden tarpeisiin, sitä on valmisteltava jo nyt. Puheet siitä, että opettajille pitää antaa työrauha ja koululle mahdollisuus keskittyä perusasioihin, ovat ongelmallisia. Muuttuvassa maailmassa ei riitä, että pitäydytään vain nykyisyydessä ja aiemmissa malleissa.
OLEMME jo nähneet, mihin tulevaisuuskuvan puuttuminen johtaa. Parikymmentä vuotta jatkunut huolestuttava kehitys suomalaisten koululaisten oppimistuloksissa ja korkeakoulutettujen osuudessa on tullut monelle yllätyksenä, vaikka suunta on ollut nähtävissä pitkään. Tärkeimpiin verrokkimaihinsa nähden Suomi on jäänyt harmillisen pitkälle takamatkalle.” (Torsti, 2023).
Juuri niin, mutta missä nyt mennään?
OKM on nyt huolissaan syntyvyyden laskemisesta ja sen aiheuttamasta paineesta koulutuksen alueelliseen rakenteeseen. Suomen Vientiteollisuus on huolissaan tekniikan kehityksestä ja sen vaatimasta osaamistason nopean nostamisen aiheuttamasta paineesta koulutuksen toiminnalliseen rakenteeseen, jotta se palvelisi kaupallisteknisen koneiston vaatiman ”työvoiman” tuottamista. Tähän juuri tulevaisuuskuvan puuttuminen johtaa: reaktiivisiin intressiristiriitoihin ja kehittämistyön puuroutumiseen.
Samaan aikaan on jatkuvasti hoettu koulutuksen ”kunnian palauttamisesta” ilmeisesti viitaten peruskoulun perustamisen proaktiiviseen luonteeseen, vai mihin? Kunnian käsitehistoria johtaa kuitenkin muualle kuin edistyksen eturintamille:
”Kunnia näyttää olevan eniten kotonaan sotilasasioita koskevissa keskusteluissa. Ja silti, ehkä erityisesti täällä, kunnia on ongelmallinen, koska se yllyttää sekä uskomatonta rohkeutta ja päättäväisyyttä että myös väkivaltaisia tekoja, jotka voivat olla moraalisesti kyseenalaisia. Normaalisti ajattelemme, että muinainen näkemys kunniasta, jossa on kyse sotilaallisesta taidosta, rohkeudesta ja suoraan sanoen itsekkäästä tuhovoiman osoituksesta, on yksinkertaisesti se, mitä moderni liberalismi hylkää ja pakenee toivoessaan rauhallisempaa maailmaa. Kuitenkin, muinaiset ihmiset, juuri tämän ylivoimaisen kunnian ja kunnian halun tuhoavien näkökohtien vuoksi, kritisoivat sitä ja kamppailivat sen kanssa, kuinka sitä hallita.” (Johnson, 2016, 424).
Meidän ei siis pitäisi tavoitella vain ”kunnian palauttamista” proaktiivisessa tarkoituksessa vaan demokratian edistämistä aikakautemme keskeisen haasteen ratkaisemiseksi. Lähtökohta ei siis ole enää kuuliainen alamainen/kansalainen, yrittäjä/palkkatyöläinen vaan kanssalainen ja ekologinen demokratia, ekodemokraatti. (ks. Volanen 2023)
Viitteet
Johnson, L. M., Demetriou, D. (Eds.) 2016. Honor in the Modern World (Honor and Obligation in Liberal Society: Problems and Prospects). Lexington Books. Kindle Edition.
Torsti, P. 2023. Suomen on valmisteltava 2040-luvun koulutusta jo nyt. HS mielipide 15.03.2023
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009451186.html
Volanen, M. V. 2023. ”… vai odotammeko kun valot sammuu, kun viimeinen sieltä luokasta lähtee” KU blogi 14.03.2023