Saatteeksi: jatkan alla presidentti Alexander Stubbin ensiaskelten arviointia. KU blokeistani löytyy muutama aiempi varoitus tulevasta (3)
Tiivistän alle presidentti Alexander Stubbin YleTV1 Ykkösaamun (06.04.2024) ja HS:n (13.04.2024) haastatteluissa esittämät keskeiset argumentit Suomen tilanteesta kolmeen kokonaisuuteen: maailmanjärjestys, realismi ja rautaesirippu.
MAILMANJÄRJESTYS
- Nyt on täysin uusi aika, koko maailmanjärjestys on tällä hetkellä murroksessa.
- Ulkopolitiikan peruskivi on Länsi.
- Tehtävä on maksimoida Suomen vaikutusvalta ja liikkumatila.
Stubb asettaa tehtäväkseen Suomen vaikutusvallan ja liikkumatilan maksimoimisen osana Länttä, osana Pohjoista Länttä.
REALISMI
- Perustana on arvopohjainen realismi.
- Mennään arvot edellä.
- Aina arvot edellä ei voi mennä.
Stubb myöntää, että ei ole ”yksiselitteistä, laajaa määritelmää” siitä, milloin mennään arvot ja milloin realismi edellä. ”Se on tapauskohtaista”. Jää siis auki, milloin arvot määrittävät realismin, milloin realismi arvot. Kysymys on hänelle ulkopoliittisen, ei ekologisen realismin määrittelyn ehdoista.
RAUTAESIRIPPU
- Eurooppa tulee olemaan jakautunut kahtia kutakuinkin pysyvästi.
- Suomi on Venäjän takia lännelle geopoliittisesti yksi tärkeimmistä maista.
- Meillä ei ole koskaan aikaisemmin Suomen historian aikana ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikassa näin paljon toimintavapautta.
Kun Eurooppa on nyt siis jakautunut ”kutakuinkin pysyvästi”, Suomi ei ole enää pieni vaan ”keskisuuri” ”geopoliittisesti yksi tärkein” NATO:n ”eturintaman” ”luottopakki”, jolla on USA:n DCA –”palovakuutus”. Tämä on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintavapauden perusta.
Länsi/Itä vai Pohjoinen/Etelä?
Stubb olettaa, että Länsi/Itä -asetelma on uudessa maailmanjärjestyksessä ensisijainen ja se on ratkaistava ennen kuin ryhdymme vakavaan keskusteluun Pohjoinen/Etelä -kysymyksestä. Hän ei siis näe tai oleta, että Länsi/Itä -asetelmassa on viimekädessä kysymys maapallon rajallisten luonnonvarantojen turvaamisesta Pohjoiselle Lännelle ja niiden uudelleen jakamisen estämisestä Pohjoisen ja Etelän välillä.
Länsi/Itä -asetelman antaman ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikutus- ja toimintavapauden nimissä meidän on nyt siis militarisoitava DCA –”palovakuutetun”, NATO:n ”eturintaman” ”luottopakin” tuotantotalous, kansalaisyhteiskunta ja julkinen talous. Tämä on Stubbin arvot edellä menevää realismia, idealismia liberaalidemokratian nimissä, joka on johtamassa Suomen militarisoimiseen.
Sen sijaan Pohjoinen/Etelä -kysymyksessä, kuten ympäristöhaasteiden edessä, Stubbilla realismi voittaa arvot. Se on Stubbin opportunismia. Miksi? Koska Suomi on nyt energian, raaka-aineiden, teknologian, rahoituksen ja työvoiman tuonnista riippuva maa. Stubbin oletuksena on, että Länsi/Itä -positiomme ei vaikuta siihen, miten voimme toimia Pohjoinen/Etelä -asetelmassa.
Emme kuitenkaan pysty ratkaisemaan Länsi/Itä – asetelmaa ellemme ensin ratkaise Pohjoinen/Etelä -asetelmaa, tai sanotaan hieman toisin: Länsi/Itä -asetelman ratkaisu ei ole mahdollinen rauhanomaisesti ilman että samalla päätetään Pohjoinen/Etelä -asetelman ratkaisusta, joka on monin verroin vaikeampi ja haastavampi meille Pohjoisen Lännen asukkaille.
Todellisen reaalisuus
Arvot voivat määrittää mikä on meille todellista (Wirklich) mutta meille todellinen ei aina ole reaalista (Real). Jos arvot määrittävät mikä on reaalista, se ei ole realismia. Se on idealismia. Jos realismi määrittää arvot, se on opportunismia. Niin idealismin kuin opportunismin jäljiltä meillä historiassa loputon määrä sotia, nälkää, ruumiita, kurjuutta ja elämän tuhoutumista.
Miten saisimme meille todellisen sattumaan yhteen reaalisen kanssa? Ettemme siis ajautuisi tuhoavaan idealismiin tai uppoaisi opportunismin suohon? Kuinka saisimme rakennettua kestävän elämäntekstuurin aivopeltojen ja maapeltojen viljelyn (culture) välille? Miten luonnon logiikka ja meidän kehittämämme toimintalogiikka rakentuisivat yhteiseksi, toinen toistaan tukevaksi prosessiksi?
Jotta taloutta, yhteistä taloamme, voitaisiin rakentaa alhaalta ylös, kodista maahan ja maailmaan, kotimaailmaksi, on oltava jokin yhteinen lähtökohta, sidos, jonka moninaistamiseen ja rikastamiseen itse kukin sitoudumme. Yhteisömme, kanssalaisuus, perustuisi siis samanarvoisten ihmisten erilaisuuteen eikä – kuten nyt – eriarvoisten ihmisten samanlaisuuteen.
Minulle tämä sidos on elämän kunnioitus. Kiitollisuus siitä, että tälle pienen pienen maailmankaikkeuden hiekanmurusen pinnalle on kehittynyt ajan pitkässä saatossa niin ihmeellisen moninainen, rikas ja kaunis elämän tekstuuri, jonka kukin sukupolvi on saanut lainaksi tulevilta sukupolvilta hoidettavaksi ja ylläpidettäväksi.
Ekologisen realismin ensisijaisuus
Stubb on jäsentänyt maailmamme 1990 -luvun idealismin pohjalta, jolloin vasta kirkkaana pilvenä taivaanrannalla väikkyi ajatus uudesta, monenkeskisestä maailmanjärjestyksestä. Nyt 2020 -luvulla kaikki on toisin. Etelä/Itä, maailman väestöllinen painopiste, on nyt ottamassa takaisin sille historiallisesti kuuluvan aseman maailmassa. Meidän Pohjoisen Lännen asukkaiden on oltava mukana sen toteuttamisessa, jos haluamme yhdessä selvitä ekologisen realismin asettamista haasteista.
Uusi maailmanjärjestys vaatii USA/NATO vetoisen Euraasian rautaesiripun purkamista, ekologista realismia ja kodin, maan, ilman ja maailman koostamista kotimaailmaksi. Sen edellytyksenä on ekologinen demokratia.
Stubbin ajatuksenkulku menee tasan päinvastoin: Ensin asetetaan realismin vasaraksi rautaesirippu; sitä perustellaan talous/kulttuuriliberalistisilla arvoilla, ei maailmanjärjestyksen muuttamiseksi vaan nykyisen Pohjoisen Lännen hegemonian ikuistamiseksi.
Presidentti Alexander Stubbin ajatukset rautaesiripusta, realismista ja maailmanjärjestyksestä eivät edistä Suomen, Euroopan eikä ihmiskunnan eksistentaalisten intressien turvaamista.
Olemme tuhon tiellä.
Viitteet
Luukka, T. 2024. Venäjän hyökkäys muutti kaiken silti ainakin yhdessä asiassa presidentti Stubb pitää Suomen asemaa onnekkaana. HS 13.04.2024.
YLE 2024. Presidentti Alexander Stubbin haastattelu Ykkösaamussa (TV1)
https://areena.yle.fi/1-66757665
(3) ks esim.
KUVA: HS JUHA SALMINEN