Ukrainan sodan syttymisen – ja siten Suomen NATO -hakemuksen – viimeiset askelmerkit ovat jo olleet pitkään tiedossa, mutta Suomessa ja Saksassa niistä ei haluta tietää.
Tässä viitteet Paavo Väyrysen ja Jeffrey D. Sachsin erittelyyn:
Paavo Väyrynen 2022. Yllyttivätkö Yhdysvallat ja Ukraina Venäjää hyökkäämään?
https://www.paavovayrynen.fi/2022/07/29/yllyttivatko-yhdysvallat-ja-ukraina-venajaa-hyokkaamaan/
29. 07.2022
Jeffrey David Sachs 2022. Die Ukraine ist die neueste Katastrophe amerikanischer Neocons
https://www.berliner-zeitung.de/wirtschaft-verantwortung/die-ukraine-ist-die-neueste-katastrophe-amerikanischer-neocons-li.242093?fbclid=IwAR1t3rFSuU3nFoDNXkja-lmi08x7rpU6zxIXJCm0mxeO1vAPawnga6ZAeC0
“Saksalaiset eivät halua kuulla sitä, mutta se on osa totuutta: amerikkalaiset uuskonservatiivit ovat yhteisvastuussa Ukrainan sodasta.” – Berliner-Zeitung 30.6.2022 … sitaatti kirjoituksesta:
”Lännen hegemonian laajentuminen
Uuskonservatiivit kannattivat Naton laajentumista Ukrainaan jo ennen kuin siitä tehtiin vuonna 2008 George W. Bush jr.:n johdolla osa Yhdysvaltain virallista politiikkaa. He pitivät Ukrainan Nato-jäsenyyttä avaintekijänä Yhdysvaltain alueelliselle ja globaalille hegemonialle. Robert Kagan selitti huhtikuussa 2006 uuskonservatiiviset perusteet Naton laajentumiselle seuraavasti:
”Venäläiset ja kiinalaiset eivät näe entisen Neuvostoliiton alueen ”värivallankumouksissa” mitään luonnollista, vaan pitävät niitä lännen tukemia vallankaappauksia, joiden tarkoituksena oli lisätä lännen vaikutusvaltaa strategisesti tärkeissä osissa maailmaa. Ovatko he siinä väärässä? Eikö Ukrainan onnistunut vapauttaminen länsimaisten demokratioiden ajamana ja tukemana voisi olla vain alkusoitto tämän maan liittymiselle Natoon ja Euroopan unioniin – lyhyesti sanottuna läntisen liberaalin hegemonian laajentamiseen?
Victoria Nulandin rooli George W. Bush jr.:n hallinnossa
Kagan myöntää, että Naton laajentumisella on tuhoisat seuraukset. Hän lainaa asiantuntijaa sanoneen: ”Kreml valmistautuu vakavasti ”taisteluun Ukrainan puolesta”. Uuskonservatiivit ovat pyrkineet tähän taisteluun. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sekä Yhdysvaltojen että Venäjän olisi pitänyt etsiä neutraalia Ukrainaa järkevänä puskurina ja varoventtiilinä. Sen sijaan uuskonservatiivit tavoittelivat USA:n ”hegemoniaa”, kun taas venäläiset määrittivät taistelun osittain puolustuksellisesti ja osittain omien keisarillisista tavoitteistaan. Tämä muistuttaa Krimin sotaa (1853-56), jolloin Britannia ja Ranska yrittivät heikentää Venäjää Mustallamerellä sen jälkeen, kun Venäjä painosti Ottomaanien valtakuntaa.
Kagan kirjoitti artikkelin yksityishenkilönä, kun taas hänen vaimonsa Victoria Nuland George W. Bush jr.:n johdolla toimiessaan Yhdysvaltain NATO-suurlähettiläänä. Nuland oli huppuluokan uuskolonialismin agentti parhaimmillaan. Sen lisäksi, että Nuland toimi Bushin Naton-suurlähettiläänä, hän toimi Barack Obaman apulaisulkoministerinä Eurooppa- ja Euraasian kysymyksissä vuosina 2013–2017, jossa hän auttoi kaatamaan Venäjä-mielisen Ukrainan presidentin Viktor Janukovitshin, ja on nyt Bidenin alisihteeri, joka on johtanut Yhdysvaltain politiikkaa kohti Ukrainan sotaa.”
Valitettavasti molemmista erittelyistä puuttuu sekä rahatalouden rooli ja että edistyksellisen vaihtoehdon etsintä. Itse etsin niitä nyt kolmelta suunnalta: Yanis Varoufakisin, Slavoj Zizek’in ja Jason W. Mooren hahmotuksista, ks. esim.
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/what-is-really-going-on/
https://blogit.kansanuutiset.fi/volanen-vasemmalta/terasesirippu-halki-euroopan/
https://jasonwmoore.wordpress.com
https://www.yanisvaroufakis.eu
Työn alla. Palaan asiaan.