Tulihan se sieltä vihdoin …
Hesarin tuomio rasismille ja sitä kannattaville Perussuomalaisille:
”Rasismin hyssyttelyn pitää loppua nyt” (HS 11.07.2023):
”Etnonationalismi eli rasismi ei ole perussuomalaisissa mikään marginaali-ilmiö vaan puolueen nykylinjan ydintä, mistä kertoo sekin, että puolueen presidenttiehdokkaaksi on nousemassa Purran kanssa samanlaista ihmisvihaa viljellyt Jussi Halla-aho.” (1)
Kukaan ei pysty eikä se ole tarpeenkaan kieltää meiltä vihan tunteita. Onhan kulttuuriliberalismin – joka rantautui Suomeen 1980 -luvun alussa – perusväite, että kukaan ei voi kiistää tai väittää vääräksi itse kunkin omaa henkilökohtaista kokemusta. Se ja sen ilmaisun oikeus on lähtökohta ja kaiken perusta. Kysymys on tässä suhteessa tasa-arvoisten ihmisen erilaisuudesta ja se on hyväksyttävä yhteiskunnallisen keskustelun (communication) lähtökohdaksi.
Ennen kuin ehdittiin ratkaista, kuinka näistä omakohtaisista kokemuksista rakennetaan yhteiskunnallisen keskustelun kautta yhteistä kokeisuutta, yhteisöllisyyttä (commonification), rantautui uusliberaali talouspolitiikka Suomeen ja totesi, että se ei ole tarpeen.
Taloudessa on kysymys ihmisten tarpeiden ja pyrkimysten yhteismitallisuudesta (commodification), joka ratkaistaan markkinoilla, vaihtosuhteiden (cash-nexus) kautta. Se, mitä ihmiset kokevat tai tuntevat on itse kunkin yksityisasia ja talouden kannalta niillä, tunteilla, on merkitystä vain myynnin edistämisen kannalta.
Kansalaisyhteiskunta alkoi purkautua kaupalliseksi (commercial) ja on tätä nykyä pääosin muutaman kansainvälisen suuryrityksen ohjailtavissa niiden omistamien mitä moninaisimpien sosiaalisten alustojen kautta. Tarpeemme käydä yhteiskunnallista keskustelua on tavaramittaistettu ja siten yksityistetty, siirretty siis yksityisen voiton välineeksi, jolla ei ole intressissä meidän itse kunkin kokemusten yhteisöllistäminen, ts. rakentaa yhteisöä tasa-arvoisten ihmisten erilaisuudelle vaan se rakentaa eriarvoisten ihmisten yhteismitallisuudelle markkinoiden välityksellä.
Sekä Jussi Halla-aho että Riikka Purra ovat hankkineet poliittisen kannatuksensa kansallisella identiteettipolitiikalla, Me Ensin, lupaamatta ”niille muille” ihmisarvoa (dignity).
Tähän Identitarismiin liittyy neljä ajatusta:
”Ensinnäkin: ihmiset määritellään ensisijaisesti heidän kuulumisensa tiettyyn sosiaaliseen ryhmään ja/tai heidän johonkin sosiaaliseen ryhmään liittyvän uskollisuuden perusteella (esim. rotu, etnisyys, sukupuoli, seksuaalinen mieltymys, kansallinen alkuperä tai kansalaisuus, kieli, taloudellinen luokka, kaikkien sosiaaliset roolit kaikenlaiset sosiaaliset instituutiot, erityisesti uskonnot jne.).
Toiseksi: erityiset moraaliset hyveet ja erityinen myönteinen moraalinen arvo tai hyvyys lasketaan kaikille kyseisen sosiaalisen ryhmän jäsenille ja tälle sosiaaliselle ryhmälle itselleen, kutsutaan sitä Meiksi.
Kolmanneksi: erityiset moraaliset paheet ja erityinen negatiivinen moraalinen aliarvostaminen tai pahuus lasketaan tiettyjen muiden sosiaalisten ryhmien jäsenille ja noille ryhmille itselleen, joita kohtaan sitten kollektiivisesti osoitetaan kiihkeästi epäluottamusta tai jopa kiusataan ja pilkataan niinä Toisina.
Neljänneksi: tämän Toisen luominen johtaa myös voimakkaisiin tai jopa pakkomielteisiin pelkoihin siitä, että me turmellumme, ne toiset soluttautuvat ja sekoittavat kulttuurimme kulttuurinsa, jonka jäsenten katsotaan sitten olevan sekä piilossa sisällä (tautien tai epäpuhtauksien kantajina) että myös avoimesti kulttuurimme ulkopuolella (sisään tunkeutuvina uhkina, jotka ympäröivät Meitä).” (2)
Tätä identiteettipolitiikan ajatusta ei voida sovittaa yhteen ihmisarvopolitiikan kanssa. Ihmisarvopolitiikassa todetaan ensin: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina arvoltaan (dignity) ja oikeuksiltaan” ja taataan – periaatteessa – että kaikilla, kuuluvatpa he mihin ryhmään tahansa, on ihmisarvo, joka kiistämätön.
Miksi koettu viha ratkaistaan kiistämällä ”niiden toisten” ihmisarvo? Koskapa meillä työvoimana työssä ja markkinoilla ei ole mahdollisuutta sellaiseen yhteistoiminnallisuuteen (commonication), jossa itse kunkin kokemusta työstettäisiin yhteiseksi kokeneisuudeksi. Aiemmin tätä avitti moninainen keskustelu Suomen kansallisesta Suuresta linjasta, jota presidentti Sauli Niinistö on systemaattisesti kieltäytynyt käymästä. Hänen olisi nyt viimeistään syytä katsoa itseään peilistä.
Luulenpa, että tämä rasismiksi kääntynyt viha heijastaa myös monelta osin suomalaisen pienimuotoisemman kaupallisen ja teollisen yrittäjyyden koettua hätätilaa globalisoitumisen armottomassa maailmassa. Mutta se on toinen tarina se …
Viitteet
(1) Helsingin sanoat 2023. Rasismin hyssyttelyn pitää loppua nyt HS Pääkirjoitus 11.07.2023
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009711992.html
(2) Hanna, R. 2023 Dignity, Not Identity. Medium 17.2.2023.
https://bobhannahbob1.medium.com/dignity-not-identity-7ca561aeaf1f
Kuva: HS 11.07.2023