Saatteeksi: Alla taas yksi HS:n hylkäämä mielidekirjoitukseni
Sivistyksen pölyt
Martti Hetemäki ja Vesa Vihriälä vaativat HS:n Vieraskynäkirjoituksessa pontevasti: ”Suomalaista koulutusta on uudistettava perusteellisesti”. (14.02.2024) (1)
He kuitenkin ovat lähinnä huolissaan yliopistoon hakeutuvien määrästä ja opiskeluvalmiuksista. Jopa Sivistyksen teemavuoden 2024 vaatimattoman tavoitteen ”Pyyhitään pölyt sivistyksen päältä” kannalta Hetemäen ja Vihriälän ehdotus jää pölyhuiskan tuulettamiseksi yliopiston parvekkeella.
Suomessa syntyi vuonna 2023 43320 lasta, peruskoulun päätti 60803 nuorta, toisen asteen aloituspaikkoja oli 86343 ja korkeakoulutuksen aloituspaikkoja oli 100559. Kaikille siis riittäisi aloituspaikka, jos ikäluokat menisivät läpi koulutusjärjestelmän ikäluokka kerrallaan, siis ensin koulutus, sitten työvuodet ja eläke – koulutusjärjestelmän toiminta-ajatus.
Työpaikka on kuitenkin nyt opinpaikka. Työ on opiskelevaa työskentelyä ja oppiminen työskentelevää opiskelua. Tiedon tuottamisen taito ja taidon käyttämisen tuottama tieto ovat metodisia sisaruksia eivätkä sisarpuolia keskenään. Teknologia ja metodologia rakentuvat yhteen.
Aikuisen opinpaikan, siis työpaikan, vaihtoehtona ei voi koskaan olla työttömyys vaan opiskelu. Tämä vaatii sosiaaliturvan jäsentämistä jatkuvan opinpolun mahdollistajana, ei sen katkaisijana.
Tarvitsemme siis opintojärjestelmän. Opintojärjestelmän edellytyksenä on sosiaaliturvajärjestelmän perusajatuksen muuttaminen. Kysymys ei ole enää tuesta eikä turvasta vaan takuusta – elinikäisestä opinto-oikeudesta. Työsopimus on myös opintosopimus, opiskelun ajasta, paikasta ja muodoista.
Entäpä sitten sivistys ja humanismi? – kuulen jo kysyttävän. Tässä minun vastaukseni: Elämämme tulee olla tosi suhteessa luonnonvoimiin, hyvä suhteissamme toisiimme, kaunis luonnonvarantoja hyödyntäessämme ja reilu niitä jakaessamme.
Sivistys on siis tietoa, tahtoa, taitoa asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakautemme haasteita reilulla tavalla. Oppiaksemme ekologiset realiteetit meidän tulee olla mukana päättämässä mitä, miksi, missä, miten ja milloin tuotetaan ja kulutetaan ja kuinka mahdolliset ylijäämät hyödynnetään. Se on ekologista demokratiaa.
Viime kädessä talouden tehtävänä on tuottaa meille omaa, yhteistä aikaa, jotta voisimme keskittyä kääntämään talonpitomme, siis taloutemme kestäväksi kohtuutaloudeksi – siis kohtuus kaikessa, kaikille, kaikkialla ja alati. Meidän on maallistuttava Äiti maan, ei Isä taivaan, asettamilla ehdoilla.
Pölyjen pyyhkiminen sivistyksen päältä ei siis riitä. Ne on pyyhittävä sen pimentoon jääneestä ytimestä.
Matti Vesa Volanen
Emeritus koulutustutkija, PsT
Vantaa
Viite
(1) Hetemäki, M., Vihriälä, V. 2024. Suomalaista koulutusta on uudistettava perusteellisesti
Kestävä kasvu vaatii osaamistason nostoa – tähän täytyy ja on mahdollista päästä lisäämättä julkisen talouden alijäämää. Vieraskynä HS 14.02.2024