”Maapallo on mennyt rikki. Ihmiskunta sotii luontoa vastaan. Tämä on itsetuhoista. Biodiversiteetti romahtaa. Miljoona lajia on sukupuuton partaalla. Ekosysteemit katoavat silmiemme edessä. Aavikot leviävät. Kosteikot katoavat. Joka vuosi menetämme 10 miljoonaa hehtaaria metsiä. Valtameriä ylikalastetaan ja ne hukkuvat muoviroskaan. Niihin imeytyvä hiilidioksidi happamoittaa meret. Koralliriutat ovat vaalenneet ja kuolevat. Ilman ja veden saastuminen tappaa yhdeksän miljoonaa ihmistä vuosittain.”
- Antonio Guterres, YK:n pääsihteeri (HS 02.12.2020)
Maailman valloittaminen
Kun ensimmäinen vasemmisto – porvaristo – aloitti valistuksen, tieteen ja tekniikan innoittamana maailman valloittamisen, se ei asettanut itselleen äärtä eikä rajaa, jonka yli ei voisi mennä ja saattaa kaikki maan alueet ihmisineen ja raaka-aineineen valistuksen piiriin ja tukemaan ihmiskunnan edistystä: Maa ja ilma, maailma on meidän ihmisten ja meille se kuluu viimeistä nurkkaa ja kivenmurua myöten. Luonto – sisäinen ja ulkoinen – on vain harmiton este ja rajoite ihmisen vapaudelle; se on jotain, josta oli päästävä irti, viime kädessä vaikka rakentamalla uusi (kone)ihminen.
Kun julistettiin yksilöiden vapautta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia lain edessä, asetettiin samalla ulkoinen voima, valtio, joka turvasi itse kullekin yksityisen toimintatilan, jossa jokainen on oman onnensa seppä.
Se, mikä aiemmin oli tavoite – yhteisöjen elämän uusintaminen – kääntyi nyt keinoksi uusintaa tuotantoyksiköitä ja -välineitä. Se, mikä aiemmin oli vaihdon väline, kääntyi nyt tavoitteeksi: tuotteita ei tuotettu ja vaihdettu toisiin, toisten tekemiin tuotteisiin rahan välityksellä vaan rahan avulla sidottiin yhteen raaka-aineet, työvoima ja tuotantovälineet tavoitteena turvata rahan kierto ja lisääntyvä arvo. Pääomasuhteessa, taloudellisesta näkökulmasta katsoen, työvoima (labourforce) ei ole työnvoimaa (workforce), vaan raaka-aineisiin ja koneisiin samaistettu tuotannontekijä.
Yhteisön uusintaminen kääntyi välineiden uusintamiseksi ja välineiden uusintaminen yhteisöjen uusintamisen ehdoksi. Välineiden – siis tuotantovälineiden – omistajista tuli yhteisöjen uudistajia ja oman elämänsä omistajista – irrotettuna välineistä, joilla elämää ylläpidetään – tuotantovälineitä, työvoimaa. Oman päämme, siis yhteisömme, ja pääoman, siis tuotantovälineiden, suhde kääntyi pääomasuhteeksi: väline määrittelee tavoitteen.
Vaikka yksilöt olivat periaatteessa tasa-arvoisia keskinäisissä suhteissaan, siis lain edessä, niin reaalisessa suhteessaan luontoon, työssä ja tuotannossa, he eivät sitä olleet. Tätä suhdetta määritti ja määrittää pääomasuhde, joka tekee työnjaon selväksi: välineiden omistajat, porvaristo, päättää mitä, miksi, missä, miten ja milloin tuotetaan ja kuinka tuotannon tulokset käytetään ja oman elämänsä omistajat, työväki, on liitetty osaksi tuotantokoneistoa, työvälineeksi.
Maailman vallankumous
Toinen, vallankumouksellinen vasemmisto ei asettunut valistuksen ja porvariston maailman valloitusintoa vastaan vaan sitä vastaan, ketkä tuon valloituksen saisivat tehdä: harvalukuinen porvaristo vai monilukuinen ja moninainen työväestö kaikkinensa. Pääomasuhde olisi siis purettava: kaikkien tuli olla mukana päättämässä mitä, miksi, missä, milloin ja miten tuotetaan ja kuinka tulokset hyödynnetään. Porvarit eivät siis olleet vihollisia vaan porvaristo.
Kun julkinen valta, valtio, oli ollut keskeinen toimija pääomasuhteen ja yleisen maksuvälineen, valuutan, pystyttämisessä ja ylläpitämisessä, niin valtiovallan valtaaminen näyttäytyi tienä pääomasuhteen purkamiselle. Valtiokapitalismi – reaalinen sosialismi – ei kuitenkaan purkanut pääomasuhdetta vaan antoi sille julkisen toimintatilan yksityisen toimintatilan sijaan – tai lisäksi, maasta ja tilanteesta riippuen.
Maailman vastavallankumous
Pääomasuhteen kiihdyttämä maailmanvalloitus, siis pakko lisätä tuotantoa ja sen tuottavuutta, jotta yksittäinen tuotantoyksikkö säilyisi hengissä, herätti ja herättää myös kaipuun menneeseen maailmaan – the Gilded Age , la Belle Époque, the Victorian Era – erityisesti paikallisessa ja kansallisessa teollisuus- ja kauppiasporvaristossa, jotka joutuivat uuden porvariston – kansainvälisen finanssiporvariston – voitontavoittelun välineeksi. Kun teollisuusporvaristo vielä ajatteli, että raha on vain väline saada tarvittavaa tuotantoa aikaiseksi, finanssiporvariston ainoa raaka-aine ja tuote on raha, jolla muokataan tulevaisuutta lisärahaa tuottavaan muotoon.
Pelko ja huoli huomisesta, huoli kaiken menettämisestä, suuntaa katseet menneeseen ihanaan aikaan, uuden, aidon, alun etsimiseen. Tämän kaipuun kyyninen kääntäminen poliittiseksi liikkeeksi ja voimaksi on johtanut kaksi kertaa kansakuntien keskinäiseen eurooppalaiseen suursotaan. Tavoitteena on pääomasuhteen säilyttäminen entisessä kuosissaan tukeutuen voimakkaaseen, korporatiiviseen valtioon – konservatismin ydin.
Hyvinvoiva maailma
Kolmas vapaamielinen, kulttuuriliberaali ja kristillis-sosiaalinen vasemmisto keskittyi elämän uusintamiseen sellaisena kuin se oli toisen maailmansodan jälkeen pitkän poliittisen taistelun tuloksena valtiovallalle asetettu. Keskityttiin siis koti-, yhteisö- ja julkistalouden (care economy) kehittämiseen niillä ehdoilla kuin funktionaalinen tavara- ja palvelutalous (consum economy) sille antoi mahdollisuudet.
Tällöin vuosisatainen ylisukupolvinen uusintaminen yhteisö – työ/luonto – yhteisö+ (commons – commoning – commons+) jakaantui kahtaalle: toisaalta syntyi tuotannon-vaihdon-kulutuksen kehä tavaroiden ja rahan vastakkaissuuntaisina kiertokulkuna ja toisaalta työvoiman uusintamisen alati laajeneva kehä aluksi pelkästä päivittäisestä ruumiin ja sielun ruokinnasta ja levosta sittemmin koulutukseen, terveydenhoitoon ja sosiaaliturvaan. Kun ensimmäisessä kehässä uusinnetaan pääomasuhteen kiidyttämänä tuotantoyksiköitä, niin jälkimmäisessä keskityttiin elämän uusintamiseen niillä ehdoin kuin ensimmäinen kehä sen salli.
Keskittyminen hyvinvointiin (wellbeing) ja sen jakamiseen (welldoing) jätti sivuun hyvinvoinnin tuottamisen (wellmaking) tuotannollisen ehdon, pääomasuhteen. Niinpä kysymys luonnosta ja luonnonsuojelusta asettui työn ja tuotannon, siis reaalisen luontosuhteemme ulkopuolella, välittömänä kokemuksena luonnon menettämisestä.
Globalisaatio ilman maailmaa
Nykyinen globalisaatio toteutuu ilman logosta, pelkän (talous)vallan nomoksen ajamana, jonka sisältö on kaikesta irtireväisty kasvu kasvun vuoksi, ts. tuotantoa on mahdollista jatkaa vain ja jos vain sen kasvulle ei aseteta ehtoja tai rajoja; ne on pakko murtaa tai ylikäytävä romahduksen estämiseksi.
Tätä nykyä tuotantovälineiden – sekä yhteisöjen rakentamisen että tuotannollisen toiminnan – kehittämistä ohjaa tekniikka (techne) ilman käsitystä, logosta, maailmasta. Ja tekniikan kehitystä ohjaa pääomasuhde markkinoiden välityksellä. Käymme parhaillaan erinomaisen rankkaa kamppailua siitä, yhteisöllistämmekö markkinat (commoning the markets) vai markkinallistammeko yhteisöllistämisen (marketing the commoning).
Tämä ilmenee kansantalouden tasolla koti-, yhteisö ja julkistalouden (care enonomy) ja funktionaalisen tavara- ja palvelutuotannon (consum economy) välisenä valtakamppailuna, ts. määritteleekö maailma, kuten sen yhdessä ymmärrämme, vai globalisaatio, kuten pääomasuhde sen realisoi, tulevaa kehitystä.
Nykyinen kehitysvaihe – keskuspankkivetoinen finanssikapitalismi – on kuitenkin asettanut uuden haasteen pääomasuhteelle: keskuspankkien tyhjästä luomaa rahaa ei enää siirretä kaikilta osin turvaamaan omaisuusarvojen ansiotonta arvonnousua vaan julkinen valta on ryhtynyt suuntaamaan resursseja omien tavoitteidensa mukaisesti tuotantovälineistön uudelleenrakentamiseksi kestävän kehityksen nimissä. Tämä avaus saattaa kääntyä kansantalouden pelastamisesta kansakuntien pelastamiseksi, ts. talouden militarisoimiseksi, tällä kertaa ehkä eurooppalaisena ratkaisuna.
Sovinto luonnon kanssa
Luonnon kanssa emme koskaan voi tehdä rauhaa, mutta sovinto luonnon kanssa meidän on pakko tehdä.
Pääomasuhde perustuu eriarvoisten ihmisten yhteisten intressien etsiminen, jotka viimekädessä määritetään kaikesta irtireväistynä, abstraktina käteismaksusuhteessa (cash-nexus) markkinoilla.
Jos hyväksymme YK:n Agenda2030 ja 17 kehitystavoitetta käsitykseksemme maailmasta ja sen tulevaisuudesta, siis logokseksi itsestämme, on meidän välttämättä levitettävä friends&care -talouden piiristä consum -talouden piiriin ajatus samanarvoisten ihmisten erilaisuuteen perustuvasta yhteisöjen rakentamisesta, kanssalaisuudesta.
Nykytilanne on monin osin seurausta ihmisen ylivertaisuuteen uskovan valistuksellisen humanismin, tieteen- ja tekniikan ja pääomasuhteen onnekkaasta liittoutumisesta porvariston maailmanvalloituksen alkaessa.
Vastaliikkeenä syntynyt saksalainen sivistyshumanismi jäi etsimään sovitusta (Versöhnung) toiminnassa realisoituvien käsitteiden ja toimintana käsitteellistyn todellisuuden yhteisyydestä, identiteetistä, valtion rakentamisen kautta: ihminen vapautuu valtiossa ja valtion kautta.
Tällöin sovinto ei kuitenkaan ole vielä ihmisen ja luonnon välinen. Vasta kun ihmiskunta on määrittänyt logoksensa ei vain teoriana maailmasta, eikä käytäntönä maailmassa vaan kulttuurina maan ja ilman kanssa, se pystyy kääntämään nomoksen – maailman valloittamisen – logokseksi ja rakentamaan sovinnon sisäisen ja ulkoisen luonnon kanssa – siis määrittämään itse itselleen kulttuurien kulttuurin (culture of the cultures) rajat ja ehdot monimuotoiselle kulttuuriselle kehitykselle. Tätä nykyä tämä määrittely on tehty juuri YK:n Agenda2030:ssa ja 17 kehitystavoitteessa.
Tämä ohjelma ei ole hyvinvointiohjelma (wellbeing) eikä se ole vain reilun vaihdon/jaon-ohjelma (welldoing). Se on toden, hyvän, kauniin ja reilun elämän ohjelma – kaikille (wellmaking).
Viite
Helsingin Sanomat. 2020. YK:n pääsihteeri syyttää ihmiskuntaa itsetuhoisesta sodasta luontoa vastaan. 02.12.2020 https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007657756.html Haettu 03.12.2020
Tekninen ajatuskoe
Tehkäämme tiivis jako neljään:
- mineraalimassa, kaikki se, jonka päällä touhuamme,
- biomassa (uusiutumaton ja uusiutuva), jonka osa olemme ja jota nyt tuhoamme,
- teknomassa, kaikki se, minkä varaan olemme elämämme rakentaneet,
- merkitysmassa, kaikki se mitä pidämme hyvän, toden, kauniin ja reilun elämän kannalta merkityksellisenä ja välttämättömänä.
Meillä on siis tase, joka on pidettävä tasapainossa:
merkitysmassa + teknomassa = biomassa(uusiutumattomat + uusiutuvat) + mineraalimassa