Timo Soini totesi taannoin jotain sellaista, että vaalit voitetaan kolmella sanalla, pitäisi vain tietää mitkä ne ovat (Länsi-Suomi 13. 1.2020, Suomenmaa 22.1.2020). Soinin mukaan populismi rakentuu epäluottamukseen, identiteetin murtumiseen, koettuun sosiaalisen aseman heikkenemiseen ja poliittisten ryhmien rajojen hämärtymiseen (distrust, destruction, deprivation, de-alignment). Sanat on valittava tältä pohjalta. Siis …
…. Suomi takaisin!
Kun minulta on viety kaikki, jonka varaan olen itseäni rakentanut, niin se Suomi, jonka olen tuntenut ja josta itseni tunnistanut, on siis saatava takaisin … mutta missä se nyt on? Mistä sen voisi löytää? Naapurista? Kyyhöttävistä kyläyhteisöistä tai kaukaisten kaupunkien lähiöistä? Metsien uumenista tai järvien syvyyksistä, kansallisista myyteistä?
Mennyttä Suomea eikä muutakaan maailmaa ei ole enää missään, eivätkä ne tule takaisin vaikka kuinka toivoisimme. Kansallisen, menneen maailman kaipauksen virittäminen ja vallan rakentaminen tuon kaipauksen varaan on tietoista poliittista kyynisyyttä. Pitäisikin kysyä miksi tuntemani ja tunnistamani Suomi on kadonnut ja muuttunut tunnistamattomaksi ja osin vieraaksi?
Eikö lähes kaikki, mitä täällä meillä on, ole aikojen saatossa tullut jostakin muulta, me itsekin. Lähes kaiken mitä meillä on, olemme saaneet tavalla taikka toisella toisilta, toisilta ympäri maailmaa ja hyödyntäneet sitä omalla tavallamme ja laittaneet sen paremmaksi ja eteenpäin maailmalle.
Emmehän tätä nykyä voi syödä atriatakaan tai juoda kuppiakaan kahvia ilman että iloitsemme ihmisten työstä ympäri maailmaan puhumattakaan niistä mitä moninaisimmista tulevista ja lähtevistä raaka-aine-, tavara- ja informaatiovirroista, jotka meitä kannattavat päivästä toiseen.
Miksi se on vierasta? Miksei kaikkien meidän kaipaama yhteisö ja yhteisöllisyys ole kehittynyt talouden kehityksen mukana?
Pääomasuhde
Meidän reaalinen, taloudellinen suhde noihin toisiin – siis heihin, jotka ovat olemassaolomme perusta – muodostuu juuri ja vain noiden tavaroiden välityksellä, jotka tänne kauaksi ja jotka täältä kaukaisesta Pohjolasta maailmalle kulkeutuvat. Me olemme heille yhtä vieraita kuin he meille.
Mitä ihmettä siis on tapahtunut?
Yhdellä lauseella pitkä tarina: Elämällemme asettamamme tavoitteet ja elämämme ylläpitämisen välineet ovat vaihtaneet keskenään paikkaansa: välineistä tuli tavoitteita ja tavoitteista välineitä.
Valistuksen ja ensimmäisen teollisen kumouksen myötä ihmisten keskinäiset suhteet järjestettiin uudelleen. Suhteemme työvälineisiimme jakautuivat kahtaalle: toiset meistä – porvaristo – keskittyi huolehtimaan noiden välineiden – tuotantoyksiköiden – uusintamisesta ja toiset – työväki, irrotettuna omista työvälineistään – (pakko)liitettiin osaksi tuotantovälineistöä, tuotannon (työ)voimaksi.
Tämä suhde tuotantovälineisiin, siis pääomasuhde, perustuu ajatukseen, että taloudellisesti eriarvoiset ihmiset löytävät yhteiset intressit tavaroiden vaihdon – siis markkinoiden – välityksellä, sopien (vaihto)suhteistaan käteismaksulla (cash-nexus).
Elämän uusintaminen siirtyi siis palvelemaan tuotantovälineiden uusintamista ja irtaannuimme asettamasta kysymyksiä siitä mitä, miksi, miten, missä ja milloin tuotetaan ja kuin tulokset hyödynnetään – siis kysymyksiä siitä, mitä me ihmisinä olemme toinen toisillemme. Sehän ei ollut kovinkaan ajankohtaista, kun tuotannon kasvulle ei nähty mitään rajaa tai äärtä – oli siis vain ajan kysymys, että kaikilla on kaikki tarpeellinen – ja enemmänkin. Taloudella ei ole muuta ajatusta, logosta, kuin kasvu – muu elämä kaikkinensa kulkee sitten omia vapaita polkujaan.
Jälkikäteen nähtynä tämä talouden ajanjakso, jota kutsumme pääomasuhteen mukaisesti kapitalismiksi, kehitti myrskyisästi tuotanto-, vaihto- ja omistussuhteita. Seurauksena on ollut – kuten kaikki hyvin tiedämme – aivan uskomaton varallisuuksien ja rikkauksien kasvu ja niiden jakautuminen sekä kansankuntien kesken että kansakuntien sisällä äärimmäisen epätasaisesti. Tämä velho, joka ei itse enää pysty hallitsemaan esiin loihtimiaan maanalaisia ja maanpäällisiä mahtejaan, on nyt törmännyt uusiutumattomien ja uusiutuvien luonnonvarojen ehdottomiin rajoihin.
Pääomasuhteen pystyttäminen ja ylläpito on aina ja kaikkialla vaatinut kolmannen osapuolen – valtion – tuekseen ja turvakseen, on se sitten ollut neo- tai ordoliberalismia, sosiaalivaltiota, valtiokorporatismia tai -kapitalismia.
Nykyinen kehitysvaihe – keskuspankkivetoinen finanssikapitalismi – on asettanut uuden haasteen pääomasuhteelle: keskuspankkien tyhjästä luomaa rahaa ei enää siirretä kaikilta osin turvaamaan omaisuusarvojen ansiotonta arvonnousua vaan julkinen valta on ryhtynyt suuntaamaan resursseja omien tavoitteidensa mukaisesti tuotantovälineistön uudelleenrakentamiseksi kestävän kehityksen nimissä. Historiallisesti katsoen tämä avaus saattaa kääntyä kansantalouden pelastamisesta kansakuntien pelastamiseksi, ts. talouden militarisoimiseksi, tällä kertaa ehkä eurooppalaisena ratkaisuna.
Maailma takaisin, mutta kestävämpi
Siten emme ole menettäneet vain Suomea vaan maan ja ilman, siis maailmamme. Pääomasuhteelle tukeutuvalla taloudellisella globalisaatiolla ei ole käsitystä itsestään eikä maailmasta. Totta on vain tuotannon välineiden ja sen edusmiehen, rahan, uudeksi ja runsaammaksi muokkaaminen riippumatta siitä edistääkö vai tuhoaako se elämämme uusintamisen.
Me tarvitsemme siis maailmamme takaisin, mutta emme sitä, joka meillä oli silloin kuin emme vielä olleet törmänneet tuotannon kasvun ehdottomiin rajoihin. Vain saattamalla kansojen yhteistyö taloudellisestikin tavoitteelliselle tolalle siten kun se on nyt määritelty YK:n 2030 Agendassa ja 17 kehitystavoitteessa voimme kansakuntana menestyä.
Suomi voi menestyä vain jos kansalliset tavoitteemme käyvät yksiin ihmiskunnan tavoitteiden kanssa. Suomi ajaa kansallisia etujaan kehittämällä kansainvälistä yhteistyötä. Koti ja maa, kotimaa edistyy maan ja ilman, maailman, rakentamisen kautta.
Viitteet
Pääkirjoitus. 2020. Vaalit voi voittaa kolmella sanalla. Länsi-Suomi 13.1.2020
https://ls24.fi/artikkelit/vaalit-voi-voittaa-kolmella-sanalla
Pääkirjoitus. 2020. Vaalit voitetaan kolmella sanalla, sanoi Timo Soini – ja kannattaisi tätä neuvoa keskustassakin pohtia tosissaan, Suomenmaa 22.1.2020.