Helsingin sanomat, lehti, joka on ollut vuosikymmenet vastustamassa lähes kaikkia koulutusjärjestelmämme rakenteellisia uudistuksia, kirjoittaa nyt pääkirjoituksessaan:
Suomi on yliarvioinut koulutustasoaan
”Koulutukseen panostaminen kannattaa, koska sen avulla syntyy hyväpalkkaista, korkean lisäarvon työtä. Työvoiman tarjontateoria lähtee yksinkertaistaen siitä, että työn tarjonta synnyttää työn kysyntää. Jos koulutetaan paljon insinöörejä, syntyy insinöörin töitä. Jos koulutetaan vuohipaimenia, saadaan paimenen töitä.
Koulutuspolitiikan yksi ongelma on sen hitaus.”
Tuliko HS:lle yllätyksenä, että koulutuspolitiikka vaatii aikaa. Kysymys on ihmisistä ja heidän kehityksestään. Tällä kehitykselle on omat historialliset ja luontomääräiset sääntönsä ja lainalaisuutensa. Jos niitä ei kunnioiteta, sisäisen luontomme kanssa käy juuri niin kuin nyt on käymässä ulkoisen luonnon kanssa – se tuhoutuu.
Niinpä koulutuspolitiikan tulisi olla askel tai kaksi edellä siitä mitä työssä, tuotannossa, yhteiskunnassa on muotoutumassa. Kysymys on sisäisen maailmamme ja maailman sisäisyyden suhteesta, niiden reaalisesta kulttuurisesta välityksestä niitä molempia uusintavalla, kestävällä tavalla.
Meidän ei tule alistua tekniikan ja koulutuksen keskinäiseen kilpajuoksuun (ks kuva1) vaan meidän on rakennettava työn tekemiselle reunaehdot, jota vastaavat reaalisen luontosuhteemme, työn ja tuotannon, asettamia vaatimuksia.
Tämä tarkoittaa nyt siirtymistä teollisesta palkkatyöstä (labour) asiantuntijatyöhön (work), siis siirtymistä palkkatyö/kuluttaja -asemasta yhteiskunnallisen tuottajan asemaan. Siten meidän on pystyttävä sovittamaan yhteen 4. teollisen kumouksen tekniikka ja ammatilliset hyveet (ks. kuva2).
Valitettavasti juuri tehty oppivelvollisuuden pidentäminen ei edes yrittänyt vastata näihin kysymyksiin, vaan jäi kiinni 1990 –luvun koulutuspolitiikan logistisiin keskusteluihin. On kuitenkin aika jo siirtyä opintojärjestelmään, jossa tiedon ja taidon, tekniikan ja hyveen, perustutkimuksen ja perustavan tutkimuksen, työ- ja opinpaikan väliset vastakkaisuudet puretaan molemminpuolisesti kehittyen, vastamaan suurimpaan haasteeseen mitä ihmiskunnalla on koskaan ollut: ekosfäärin – jonka osa olemme – pelastamiseen.
Viite
Helsingin Sanomat 2022. Suomi on yliarvioinut koulutustasoaan. Pääkirjoitus 17.10.2022.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009127297.html Haettu 17.10.2022.