Teen kaksi poimintaa presidentti Sauli Niinistön viimeisestä lehdistötilaisuudesta tänään (Yle1 29.02.2024, kurs. mvv):
”jos … opeista puhutaan, niin kyllä päällimmäinen on se, että ihmisiä ne vain kaikki olemme suuret päällikötkin, ja ihmisillä on taipumus … myöskin toteuttaa omia sisimpiä tuntemuksiaan, parempia tai huonompia. Ehkä sitten toinen oppi, joka useasti on tullut esiin, on se, että kumpi on viisaampi: pitää suurta ääntä ja tyytyä sitten siihen, että tulipa sanottua tai sitten yrittää tehdä ehkä vähän hienovaraisemmin ja huomattavastikin hienovaraisemmin sitä, minkä hyväksi näkee. Minä olen tämän jälkimmäisen opin kannattaja.” ….
Joka tapauksessa ETYKiä varmasti tullaan muistamaan … Minulla oli ehkä mielessä vähän laajempi asia kuin pelkästään Euroopan turvallisuus, puhuin Helsingin hengestä, joka tavallaan irtaantuu ETYKin koko kokouksen koko konkretiasta. Se Helsingin henki oli sitä, että suuret kylmän sodan osapuolet suostuivat jollain tavalla keskustelemaan ja ehkä osin ymmärtämään toisiaan. Tämän vuoksi minä puhun kyllä myöskin aikanaan Kiinan presidentin Xi:n kanssa tästä Helsingin hengestä ja hän näytti sen muistavan vielä kun nyt tammikuussa puhuimme vähän muista asioista mutta hän kuitenkin muistutti (siitä). Jos me nyt ajattelemme ihmiskunnan tulevaisuutta niin ei se kovin hyvältä näytä. Jos tämä kehitys jatkuu, jakaantuminen kahtia, sodankäynti ja kaikkea tällaista eli kyllä jossain vaiheessa on sitten niitten aika, jotka yrittävät rakentaa jotain parempaa. Tuo 2025 on ehkä kyllä ihan liian lähellä. (1)
Siis
- Suuret päälliköt toteuttavat omia sisimpiä tuntemuksiaan, eivät yhdessä todettuja kansallisia intressejä,
- Sisimmistä tuntemuksista ei pidä pitää suurta ääntä vaan toteuttaa niitä hienovaraisesti – siis olla asettamatta kansakuntaa tosiasioiden äärelle, etsimään ratkaisuja ja kasvamaan aikakauden haasteiden edessä,
- Tulos: Nyt ei hyvältä näytä, kyllä jossain vaiheessa on sitten niiden aika, jotka yrittävät rakentaa jotain parempaa.
Siirsikö Sauli Niinistö Helsingin hengen edistämisen onnistuneesti Kiinan presidentti Xi Jinping’in omalletunnolle, kun oma rohkeus ei riittänyt pitää suurta ääntä ja toteuttaa presidentin perustehtävää: määrittää kansakunnan asema ja tehtävä kunkin aikakauden vaatimalla tavalla, kansallisen itsemäärittelyn kautta? Siihen eivät yhdenkään presidentin omat sisimmät tuntemukset riitä – kuten Niinistö itsekin nyt sen myöntää, viimeinkin!
Viite (myös kuva)