Iltalehti:
”Andersson sanoi Iltalehdelle viime syksyn haastattelussa, että vasemmistoliiton pitää harjoittaa itsekritiikkiä siinä, että Natoa vastustanut puolue ei ollut aktiivisesti pohtinut vaihtoehtoja Nato-jäsenyydelle. Anderssonin mukaan vasemmistoliitossa ei ymmärretty ajoissa esimerkiksi eurooppalaisen tai pohjoismaisen vaihtoehdon rakentamisen tärkeyttä.” (1)
”Vaihtoehtoa NATOn jäsenyydelle?”
Olen blogissani arvioinut presidentti Sauli Niinistön politikkaa koko hänen toimikautensa ajan kymmenissä kirjoituksissa. Etsien ja ehdottaen vaihtoehtoa NATOn jäsenyydelle, jopa ehdottanut ylimääräistä puolekokousta asian ympäriltä.
Vaihtoehto on ollut kaiken aikaa olemassa. Se perustuu kansalliseen edistykselliseen perinteeseen ja sen juuret ovat jo 1800 -luvulla. Yksinkertaisesti: Suomi ei ole harmaavyöhyke, ei lännen/idän puskurivyöhyke, ei lännen/idän eturintamamaa. Ei, vaan silta, pohjoismainen silta, nyt silta Etelän ja Pohjoisen välillä ekologisen realismin – ei ulkopoliittisen realismin – perustalta. Oikeastaan tämä tehtävä kuuluu koko Euroopalle, jonka on ylitettävä oma kolonialistinen historiansa, siis jäsennettävä uudelleen Valistuksen ylimielisyys Äiti maata kohtaan.
USA/NATO ratkaisu on valmistautumista voima vastaan voima – politiikalla jakamaan maanpallon ehtyvät resurssit pohjoisen Lännen – pienen vähemmistön – etujen mukaisesti. Se voi onnistua vain jakamalla maailma kahtia – sotimaan keskenään.
Venäjä? Venäjä – kuten Kiina ja EU ja USAkin – ajaa omia suurvaltaintressejään. Ulkopoliittisen realismin perussääntöihin kuuluu, että niistä itse kukin määrittelee omat intressinsä ja eksistentiaaliset uhkansa. Tätä oikeutta USA/NATO ei ole myöntänyt edes Euroopalle, saati Venäjälle ja Kiinalle. Se tarkoittaa pidäkkeiden muuttumista pelotteiksi, pelotteiden muuttumista hyökkääviksi.
Edessä on – ehkä – eurooppalaisen tragedian kolmas näytös, Napoleonin ja Hitlerin epäonnistumisen jälkeen – niin tilannetta hahmotetaan Venäjällä nyt. Tragedia syntyy siitä, että toimijat eivät ymmärrä omien toimiensa vaikutuksia kummallakaan puolella rajaa.
Vaihtoehto? Ekologinen realismi ja sen edellyttämä ekologinen demokratia ja kohtuutalous: kohtuus kaikessa, kaikilla, kaikkialla, alati.
Joudumme siis haastamaan myös liberaalidemokratian sopeutumaan Äiti maan asettamiin ehtoihin. Demokratia ei siis ole vientitavaraa. Se on kaikkien selviytymisen ehto.
Palaan asiaan …
Viite
kuvitus: Jutun aloituskuvitus: Santeri Rosenvall IL