Monelle suomalaiselle oikeistolaiselle tuntuu tekevän todella tiukkaa, että Yhdysvaltojen pääoikeistopuolue on saanut aikaan sen, että presidentiksi on noussut kansallismielinen oikeistopopulisti Donald Trump. Kokoomuksen piirissä tämä näkyy lähinnä lapsenuskona siihen, että mikään ei tule muuttumaan esimerkiksi atlanttisen yhteistyön suhteen ja Natoon kannattaa tunkea siinä missä ennenkin. Toiset, kuten Tuomas Enbuske, taas selviävät siitä ajatuksellisesta ristiriidasta, että pitää haukkua oikeistopresidenttiä vaikka mieli tekisi kuitenkin lyödä vasemmistoa enemmän, näppärällä kikalla; Trumpia väitetäänkin vasemmistolaiseksi.
Valikoiduksi lyömäaseeksi on nyt otettu vapaakauppa. Trump tunnetusti haluaa repiä nykyiset kauppasopimukset ja kirjoittaa ne uusiksi ja vastustaa esim. TPP- ja TTIP-sopimuksia. Tämä kuulemma tekee hänestä vasemmistolaisen.
Enbusken kannattaisi nyt ottaa tarkempi katsaus Yhdysvaltojen historiaan. Protektionismi ei ole Trumpilta mikään vasemmistolaisuuden ilmentymä vaan paluu republikaanien historialliseen kantaan. Pitkälle kylmän sodan vuosiin asti Yhdysvalloissa pidettiin itsestäänselvänä, että republikaanit kannattavat protektionismia ja demokraatit (ml. Yhdysvaltojen todennäköisesti vasemmistoa lähimpänä ollut presidentti ikinä eli Franklin Roosevelt) vapaakauppaa. Silloinkin, kun republikaanit alkoivat virallisesti kannattaa vapaakauppaa, protektionismi oli aina kätevästi nurkan takana valmiina käytettäväksi tarpeen tullessa. Sitä käyttivät niin Reagan kuin Bushkin.
Mutta eikö vapaakaupan vastustaminen ole silti lähtökohtaisesti vasemmistolaista? Enbuske sekoittaa tässä iloisesti vasemmistolaiset ja oikeistolaiset syyt vastustaa sitä, mitä nykyään kutsutaan ”vapaakaupaksi”. Vasemmistolaiset vastustavat sitä, koska itse asiassa ”vapaakauppaneuvottelut” ovat sitä, että suuret maat luovat epäreiluja ja kehitysmaille, ympäristölle, hyvinvointipalveluille ja demokratialle haitallisia rakenteita, joilla on ”vapauden” kanssa vain hyvin vähän tekemistä.
Oikeistolaiset vapaakaupan vastustajat, kuten Trump, taas katsovat asiaa vain lyhytnäköisen kansallisen edun kiilto silmissä. Trumpille ”vapaakauppa”sopimusten ongelma ei ole se, että ne ovat olemassa, vaan se, että tämä uskoo, että ne eivät tuota Yhdysvalloille tarpeeksi hyötyä. (”Our country is getting ripped off!”) Tarkoitus ei ole romuttaa niitä, vaan neuvotella sopimuksia, jotka pelaisivat Yhdysvaltojen pussiin vielä enemmän kuin nykyiset.
Muitakin omituisuuksia on. Enbuske samaistaa ”Venäjän presidentin kanssa veljeilyn” 2000-luvun alun vasemmistoon, vaikka kyseisenä aikana vasemmistolaiset olivat niitä harvoja tahoja jotka kritisoivat Venäjää, samalla kun länsimaat lähinnä makeilivat Putinin uudelle hallinnolle, Yhdysvalloissa etenkin ”terrorin vastaisen sodan” alettua Bushin nähdessä Putinin mahdollisena liittolaisena. Trump ei välttämättä ole kovin kristillinen kristitty, mutta mikään ei anna sitä kuvaa että tämä olisi ateisti. Ja niin edelleen. Yksityiskohtainen analyysi olisi kuitenkin hedelmätöntä kun pohja on niinkin hatara kuin se nyt on.