1800-luvun puolivälin paikkeilla havahduttiin huomaamaan, että maantienojiin kuolemaan nykertyvät köyhät ovat yhteiskunnallinen ongelma. Tajuttiin, että yhteiskunta on se toimija, joka kykenee ottamaan ongelman kokonaisvaltaisesti kannettavakseen. Satunnaisista sosiaalisen omantunnon omaavista hyväntekijöistä ei tähän ole.
Hyvinvointiyhteiskunta alkoi syntyä. Sikiön kehitys oli kohtuullisen hidasta, olihan hedelmöittymisestä syntymään kuluva aika selkeästi yli sata vuotta.
Valmista aikanaan tuli. Vatsa täynnä terveellistä ruokaa ajoin parranhaituvia kasvoiltani, joilla ei ollut rokonarpia ja lähdin kouluun iässä, jossa isäni oli vuosikausia tehnyt raskasta työtä pelloilla ja metsissä. Minua ei erityisesti huolettanut mikään. Jos sairastuisin tai en löytäisi töitä heti koulun jälkeen, en kuolisi nälkään, tuskin pakkaseenkaan.
Nyt hyvinvointiyhteiskunnan alasajo on kovaa vauhtia käynnissä.
Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on luovuttu.
Siirtyminen maksulliseen opiskeluun ja koulunkäyntiin on aloitettu. EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille on säädetty lukukausimaksut. Kohta nuo maksut ulotetaan ”tasapuolisuuden nimissä” koskemaan myös EU-maista tulevia opiskelijoita ja suomalaisia. Samalla luodaan perusteet periä maksuja myös perusopetuksesta. Kuljemme kohti yhdysvaltalaista mallia. Ilmainen julkinen koulu on paikka, johon säilötään aseistettujen kouluvartijoiden silmien alle ne lapset ja nuoret, joiden vanhemmilla ei ole lastensa koulusta varaa maksaa. Tuossa koulussa kukaan tuskin mitään positiivista oppii, mutta eipä kukaan oppimistuloksista välitäkään. Vuosi kohtuullisessa ala-asteen koulussa keventää vanhempien kukkaroa noin 6 000 dollaria. Yläaste ja lukio ovat kalliimpia. Suomen kaltainen Euroopan ydinkeskustasta syrjässä sijaitseva pieni maa on menestynyt tähän asti globaalissa teknologiayhteiskunnassa kansan korkean koulutustason synnyttämillä innovaatioilla. Kohta näin ei enää käy.
Työttömät on tarkoitus luovuttaa yksityisille yrityksille, joille annetaan TE-keskusten nykyiset tehtävät. Yritykset pääsevät kuorimaan kortistossa olijoiden kerman omiin ja kavereiden yrityksiin. Niillekin työttömille, jotka eivät tuota kermaa edusta, löytyy tulevaisuudessa käyttöä. Hallitus tuottaa liukuhihnalta erilaisia työttömien kyykytyslakeja, jotka ensimmäisellä eduskunnan käsittelykerralla epäonnistuttuaan tuodaan hetken päästä uuteen käsittelyyn hieman eri nimellä ja vähäsen muokattuna. Niinpä headhuntereille kelpaamattomat ohjataan tulevaisuudessa erilaisiin palkattomiin työkokeiluihin ja kuntouttavaan työtoimintaan, siis palkattomaan orjatyöhön. Onkohan kukaan tullut laskeneeksi, paljonko nykyisin voimassa olevat työttömien ”kannusteet” ovat jo ehtineet lisäämään maksettua toimeentulotukea ja pahoinvoinnin seurauksena syntyneitä mielenterveysongelmia?
SOTE-uudistus siirtää yhteiskunnan sosiaalitoimen ja terveyden- sekä sairaanhoidon henkilöstöineen ja kalliine laitteineen yksityisille yrityksille. Nykyisellään suomalaisille tarjotaan paljon sellaisia palveluja, joiden tuotanto on todella kallista, kysyntä vähäistä ja palvelun tarvitsija ja tuottaja saattavat sijaita hyvinkin kaukana toisistaan. Nähtäväksi jää, minkä laatuiseen katastrofiin päädytään, mikäli uudistus toteutetaan suunnitellulla tavalla ja suunnitellussa aikataulussa.
Suuri osa maamme köyhistä on kansaneläkkeellä eläviä eläkeläisiä. Historiallinen päätös leikata kansaneläkkeitä iskee tähän joukkoon kuin miljoona Korkeajännitys-lehteä. Säästöjä tuskin saavutetaan, koska jokainen leikattu euro jaetaan todennäköisesti eläkeläisille korotettuna toimeentulotukena. Jos tuota toimeentulotukea ei koroteta, syöminen loppuu.
Kun vanhustenhoidossa on jo nykyisellään liian vähän hoitajia, hoitajamitoitusta aiotaan muuttaa epäedullisempaan suuntaan. Hoitajien vähentäminen merkitsee vaippojen pidentyvää vaihtoväliä. ”Vanhusten kotona asumista pyritään tukemaan mahdollisimman pitkään”. Kaunis lause. Tarkoittaa käytännössä kalliiden laitospaikkojen perustamisen välttelyä ja sitä, että tavattoman huonokuntoiset vanhukset, jotka todellisuudessa eivät selviydy yksin kotona, asuvat yksin kotona apunaan ehkä turvapuhelin ja kodinhoitajan satunnaiset käynnit.
Hallituksen mielestä meillä kuitenkin on varaa perustaa yritys, jolle valtionyritykset lahjoitetaan. Hallitus katsoo, ettemme tarvitse omaisuuttamme ja valtion huomattavaa tulonlähdettä. Junaliikenne ja väylänpito voidaan vastuuministerin mukaan siirtää yksityiselle sektorille.
Itämeren turvallisuustilanteen kiristämiseen, ylimitoitettuihin asehankintoihin, Talvivaaraan ja Guggenheimiin hallituksella myös riittää rahaa.
Työajan päivittäinen pidentäminen kuudella minuutilla ei nyt auta. Hallituksen pikainen vaihto auttaisi.
Ulkona sataa räntää. Minua ei hymyilytä yhtään.