Vuonna 1994 Kalle Päätalolta löytyi keuhkosyöpä ja hän kirjoitti elämänsä rankimman paljastuskirjan itsestään. Aikamoinen vuosi täyttää 75.

Pato murtuu järkyttää kolmannella lukemisella  oikeastaan vielä enemmän kuin edellisillä kerroilla. Kalle ja hänen elämänsä on tullut kerta kerralta tutummaksi. Mikä pisti hairahtuvaisuuteen taipuvaisen, mutta kuitenkin jämerän miehen hullaantumaan sillä lailla alle 18-vuotiaaseen Raija Koivuseen? Miksi hän käyttäytyi kuin uhmassa seurauksista piittaamatta?

Ja mikä pakotti paljastamaan kaiken 40 vuotta myöhemmin?

Kahteen ensimmäiseen kysymykseen ei ehkä koskaan saada vastausta. Kolmannessa ollaan nyt sen kysymyksen äärellä, josta oli tammikuussa puhetta kirjoituksessa Kalle ripittäytyy vioistaan: Iijoki-sarja oli lestadiolaisalueella kasvaneelle Kallelle rippiä. ”Syntien tunnustaminen puhdisti ja mahdollisti uuden elämän aloittamisen”.

Viime vuoden marraskuuhun asti tuhannet Kallen lukijat olivat siinä käsityksessä, että hän tapasi Raijan ollessaan rakentamassa koulua Vesilahden keskustaan, eksyi tämän sänkyyn, alkoi seurustella ja suhteesta syntyi poika, jonka Kalle tunnusti, vaikka epäili isyyttään. Naimisiin Raijan kanssa hän ei halunnut.

Kallen kohtalokas Vesilahden työmaa käynnistyi pääsiäisen jälkeisenä tiistaina vuonna 1953.

Passattava, pedantti, mustasukkainen

Oikea Raija, Kaarina Helin, kertoi viime marraskuussa Seura-lehdessä hieman toisenlaisen version asiasta. He olivatkin tavanneet Tampereella tupaantuliaisissa jo tammikuussa. Vakituinen suhde alkoi eräänä iltana Tampereella, kun Kalle oli vastassa Raijaa/Kaarinaa tämän palatessa jumpasta.

Toisin kuin Pato murtuu -romaanissa kerrotaan, Kalle kosi Kaarinaa Seppo-nimisen pojan synnyttyä. Kaarina oli kuitenkin jo päättänyt, että naimisiin ei mennä. Kalle oli äkkipikainen ja pedantti, sai oman isänsä tapaan mustasukkaisuuskohtauksia, hän perusteli Seura-lehdessä.

”Minun olisi myös pitänyt passata Kallen emäntänä kellon tarkkuudella. Siitäkään en pitänyt”.

Kallen ainakin romaanissaan esittämän käsityksen mukaan naimisiin menosta ei koskaan puhuttu.

”Tyttö oli kyllä minuun pihkautunut, eihän hän muutoin eläisi kanssani kuin olisimme juuri vihillä käynyt”.

Valehteli parhaalle kaverilleen

Vaikka Kalle kertoo tapahtumista hieman toisin, ei se vähennä hänen kirjansa voimaa. Näin rankka itsetilitys olisi ollut kirjallinen sensaatio, jos kirjailijalla olisi ollut ruotsinkielinen sukunimi ja osoite paremmalla alueella Helsingissä. Paitsi vaimonsa pettämisen, hän tunnustaa myös valehdelleensa parhaalle kaverilleen Ilmari Vouvilalle. Voi olla, että Kallen taustalla se on vielä suurempi synti.

Kalle selittelee käytöstään nuoruuden kovilla kokemuksilla. Perhe eli köyhyydessä ja Kalle häpeässä. Tyttöjen seuraan hän ei kelvannut

Saman tien hän hylkää selityksensä raukkamaisena. Eikö hän 40 vuotta myöhemmin ymmärtänyt, että raukkamaista on myös heittää varjo aikuisen poikansa äidin päälle epäilemällä moneen kertaan isyyttään ja antaen siten ymmärtää, että Raijan luona kävivät muutkin miehet?

Kalle tekee epäilyistään suurta numeroa sekä Raijan että Lainan suhteen. En ole pitänyt kirjaa, mutta itse hän petti Lainaa ulkomuistini mukaan ensimmäisen kerran noin kuukausi häiden jälkeen Kannaksella ja saman vuoden syksyllä Lahdessa. Sitten olivat Vainiokadun harjannostajaisten jälkeiset tapahtumat. Kuusisen Allin hän ”teurasti” kaksi kertaa. Lisäksi hän tapaili epäsäännöllisesti kahta rakennustyömailta tuttua naista.

Niin paljon kuin muuten Kallea arvostankin, niin tätä taustaa vasten hänen mustasukkaisuudestaan en pidä.

Vittu on noussu päähä

Kallen romaanissa kohtalokkaat harjannostajaiset pidetään heinäkuun viimeisenä päivänä. Niistä tuleekin oikein rymyharjakaiset. Mestarit malttavat olla juomatta alkuillan, mutta myöhemmin Kalle ottaa kunnon kännin – ja sehän ei hänelle sopinut.

Ensimmäisen yhteisen yönsä Kalle ja Raija viettävät samassa pöksässä Raijan äidin kanssa. Aluksi Kalle alkaa hakeutua tytön luokse salaa, mutta kesän kuluessa lopuilleen seurustelu tiedetään laajasti Vesilahdella. Kalle tietää, että on vain ajan kysymys, milloin tieto kantautuu myös Lainalle.

Hän ei kerta kaikkiaan välitä seurauksista, vaikka Ilmarikin varoittelee.

”Tietenki minä miehenä ymmärrän enkä pijä maankaatosyntinä. Mutta onko syytä jatkaa”.

”Ei jos järellä ajattelee. Kait tässä on nyt minun kohalla sama tappaus, jolla tekoselkosissa naurettiin. Eli että vittu on noussu päähä”.

Kalle itsekin ihmettelee ja ivaa itseään, mutta kääntää asian omalta kannaltaan edullisimmalle kantille. Jos Laina saa tietää, niin ”kuittautuu samoilla haukuilla ja murjotuksilla, vaikka poikkeilen pitempäänkin Vesaniemen pöksässä”.

Tuntuu, ettei Kalle oikein tajua, millä leikkii. Ettei syrjähyppy kuittaudu vain haukuilla ja murjotuksilla, vaan Laina ottaa eron.

Katumuksen vallassa

Kun huuma sitten talvella on ohi ja ero väistämätön, mouruaa Kalle kuin kipeä kissa yhteisen elämän jatkamista.

Lainan ensi kerran kysyessä, onko Kalle löytänyt uuden, vetoaa tämä työpaineisiinsa.

Kun asia seuraavan kerran tulee puheeksi, tietää Laina jo kaiken:

”Mutta oothan saanut nuorta. Onko nin nätti, on jo toinen juttu”.

Kalle luonnehtii kirjoissaan säätä usein myrkynkylmäksi. Nyt myrkynkylmää on Kirvestie 22:n sisällä. Kalle ja Laina raatelevat toisiaan niin, että lukijaankin sattuu. Tässä on heidän kanssaan koettu iloja ja suruja, voitettu vastuksia. Henkilöihin on kiintynyt. Pato murtuu -romaanin jälkimmäinen puolikas on vaikeaa luettavaa, sillä tässäkin kohtaa Kalle on tunteiden herättämisen mestari. Nyt hän kääntää lukijan itseäänkin vastaan.

En ole naisena kuivunut

Samoihin aikoihin kun käry on käynyt, siirtyy Kalle Vesilahdelta Tampereelle Attilan kenkätehtaan laajennustyömaan vastaavaksi mestariksi. Tasan 30 vuotta myöhemmin aloin muuten itse istua samoissa tiloissa ainakin kieliopintojen luennoilla. Kenkätehdas oli muuttunut Tampereen yliopiston tiloiksi.

Attilassa työskennellessään Kalle kuulee Raijan raskaudesta. Mielenkiinto vierailla hänen kotonaan Valkeakoskella vähenee entisestään. Sen sijaan hän elvyttää vuosia vanhat suhteensa kahteen tamperelaiseen rakennusnaiseen. Toinen on Oulun läänissä syntynyt yksinhuoltaja, toinen leski. Lesken kanssa on tavattu edellisen kerran seitsemän vuotta sitten. Kahvin jälkeen istutaan sohvalla vierekkäin ja Kallen halut heräävät.

”Jos tahdot. En mielestäni ole vieläkään naisena kuivunut”, leski vastaa hänen ehdotukseensa.

Sana ja sen syöminen

Kun Kalle kertoo Lainalle Raijan raskaudesta, tämä sanoo jo tietävänsä sen. Nyt Kallessa herää katumus. Hän kertoo ensin Lainalle ja sitten muidenkin kuullen muuttavansa pois ja jättävänsä talon Lainalle.

Pitkän vetkuttelun jälkeen hän muuttaakin, mutta Kallen kaltaisen miehen taustalla ja arvomaailmalla miehuus on vähintään katkolla, kun hän myöhemmin peruu lupauksensa. Syyn hän saa siitä, että Laina ja Veikko Moilanen kulkevat yhdessä pääsiäisenä 1954 Kirvestien taloon. Kalle, moninkertainen pettäjä, sydämistyy ajatuksesta, että Laina on pettänyt häntä itseään Sonni-Moilasen kanssa.

Kalle mouruaa, anelee anteeksi antoa ja yhteisen elämän jatkamista Lainan kanssa samaan aikaan, kun aloittelee seurustelua Leena Janakan kanssa.

Mikään ei taivuta Lainan päätä. Kalle muuttaa Petsamon kaupunginosaan Elsa Köpänvuoren yläkertaan ja alkaa vimmaisen kirjoittamisen. Leenalta tammikuussa 1955 lahjaksi saatu Tuntematon sotilas innoittaa ja masentaa. Innoittaa, koska Väinö Linnakin on vain kansakoulun käynyt työmies. Masentaa, koska omana tavoitteena on edelleen vain huomioarvoltaan romaania heikompi novellikokoelma.

”Elsan poikana” Kalle kuitenkin alkaa kokoilla elämänsä rippeitä ja valmistautua elämänsä suurimpaan ponnistukseen. Kaikkein suurimman haaveen toteutumiseen on enää kolme vuotta aikaa.

Kalle Päätalo: Pato murtuu. Gummerus 1994, 684 sivua.

Tiedätkö, muistatko

Vastaus: Kallen nettopalkka Attilan vastaavana mestarina oli 50900 markkaa kuukaudessa.

Kysymys: Mikä oli Kallen ensimmäinen auto, paljonko myyjä sanoi sen kuluttavan satasella ja paljonko se Kallen kokemuksen mukaan kulutti ennen moottorin uusimista?

Elämän varsitiellä

Sivu 15450: Kallesta tulee isä.

Sivu: 15506: 17. helmikuuta 1955 ”minusta tuli jälleen poikamies”.