Miksi meidät vammaiset esitetään usein avuttomina kuvituskuvissa? Tämä koskee etenkin meitä pyörätuolilla liikkuvia. Kuvissa nimittäin pyörätuolilla liikkuvaa henkilöä usein työnnetään, sen sijaan, että hän kulkisi itsenäisesti. Eikö aika olisi jo kypsä vammaisuuden kuvaustavan muutokseen?
Esimerkkinä esitän tässä kaksi kuvaa. Ensimmäisessä on pyörätuolissa istuva henkilö, jota työnnetään. Tämä on oikeasti sosiaalisessa mediassa julkaistu kuva. Toisena on Tanja Hakalalta saatu kuva, jossa pyörätuolilla istuva kelaa itsenäisesti eteenpäin.
Todellisuus on kuitenkin toinen kuin ensimmäisessä kuvituskuvassa. Oikeasti apuvälineitä käyttävät ihmiset liikkuvat usein itsenäisesti, eikä heitä useinkaan työnnetä. Toki poikkeuksiakin on. Tämä koskee myös meitä pyörätuolilla kulkevia. On myös sähköisiä apuvälineitä, jotka mahdollistava itsenäisen liikkumisen.
Kuvat kertovat valtaväestön asenteista ja ennakkoluuloista vammaisuutta kohtaan. Meidät vammaiset nähdään usein hoivan ja hoidon kohteina, sen sijaan, että meidät nähtäisiin tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä sekä kuntamme ja hyvinvointialueemme asukkaina.
Me vammaiset tarvitsemme toki apua ja tukea arjessamme, mutta olemme paljon muutakin kuin vamma tai sairaus. Jokainen vammainen henkilö on oma yksilönsä. Meillä vammaisilla on samanlaisia toiveita ja haaveita kuin muillakin ihmisillä. Ja uskokaa tai älkää: me käymme töissä tai opiskelemme. Me myös perustamme perheitä.
Meillä vammaisilla on oikeus tehdä samoja asioita kuin muidenkin ihmisten. Yhteiskunnan esteettömyys ja saavutettavuus vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon apua ja tukea arjessa tarvitsemme ja mitä voimme tehdä.
Me vammaiset käytämme ihan kaikkia kuntamme palveluita hyvinvointialueen palveluiden lisäksi. Emme siis käytä vain vammaispalveluita, vaan käytämme esimerkiksi kuntamme kirjastoja.
Vammaisuus saattaa myös olla voimavara. Me vammaiset olemme usein sinnikkäitä ja kestämme vastoinkäymisiä. Meistä osa toimii henkilökohtaisen avustajansa työnantajana tai yrittäjänä. Se vaatii paljon taitoa ja osaamista.
Kuka tahansa voi koska tahansa sairastua tai vammautua. Kaikki vammaiset eivät ole olleet syntymästään lähtien vammaisia. Itsekin vammauduin 31-vuotiaana. Sitä ennen liikuin normaalisti.
Meidän vammaisten joukkoon voi siis päätyä kuka tahansa, milloin tahansa. Me olemme yksi suurimmista vähemmistöistä. Suomessa meitä on arviolta 842 000.
Edellä mainitsemani kysymys heräsi minulla yhden kaupungin Facebook-julkaisusta. Korostan silti, että samanlaista kuvastoa käytetään muullakin. Monet tahot kuvaavat liitteenä olevien kuvien tapaan vammaisia ihmisiä.
Tanja Hakala muistutti, että tämä asia koskee myös liikennemerkkejä. Koskaan ei liikennemerkeissä näytetä pyörätuolilla liikkuvaa henkilöä kelaamassa itsenäisesti.
Selvyyden takia korostan lopuksi sitä, että toki kuvastoa vammaisuudesta on julkisuudessa monenlaista. On muunkinlaisia tapoja kuvata meitä vammaisia kuin kuvissa esillä oleva tapa. Ja kuva vammaisuudesta on toki monipuolistunut.
Mutta silti vieläkin ns. kuvituskuvissa kuvataan vammaista henkilöä siten, että hän on paikallaan tai häntä työnnetään. Tiedoksi, että pyörätuolilla liikkuvaa käytetään kansainvälisesti symboloimaan kaikkia vammaisia henkilöitä.
Julkaisun kansikuvan ottanut Mira-Veera Auer.
#Vammaiset, #Vammaisuus, #Ennakkoluulot, #Apuvälineet, #Asenteet