Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström on kertonut Hesarissa sairaslomalle jäämisestä sairausoireiden takia. On vähän vaikea kommentoida Hesarin uutista aiheesta, koska ei ole tilaaja, mutta olennaiset asiat saanee muiden lehtien tekemistä, kyseistä asiaa koskevista jutuista. Enemmän pitäisi kuitenkin puhua myös siitä, mikä tässä kaikessa on taustalla. Kyseessä nimittäin on oikea malliesimerkki ns. turha hallinto -populismista.

Yhdestä sun toisestakin suunnasta olevat poliitikot tuntuvat pitävän hallintoa jonain taikaseinänä, josta voi leikata helposti ilman vaikutuksia. On syntynyt käsitys, että hallintotehtävät ovat tarpeettomia, ja että kyllä joku ne hoitaa vaikka leikattaisiinkin. Esimerkkinä muutaman vuoden takaa Olli Herrala on paukuttanut tätä rumpua Kauppalehdessä. Tyypilliseen tapaansa Olli syyttää harvennuksen puutteesta sitä, että ”valtionhallinnossa talkoita usein vastustetaan, koska tehostaminen ohentaisi virkamiesten armeijaa”.

Niin, ehkäpä valtionhallinnossa tiedetään, että virkamiesten armeijan ohentaminen kasaisi tehtävät muiden niskaan. Ministerin virka on sekin selkeä hallintotehtävä, ja kun Sipilä päätti, että ministereitä voi ja pitää olla vähemmän, seuraus on lopulta se, että yksi ministeri, jolle oltiin vieläpä annettu täysin epälooginen salkkukokonaisuus, joutuu sairaslomalle. Samalla tämä todistaa taas kerran, miten yleisesti toimimaton Sipilän idea siitä, että valtionhallintoa pitäisi johtaa kuin yritystä, on ollut.

Toki tämä ei tarkoita, etteikö jossain voisi olla turhia hallintotehtäviä. Niitä voidaan vähentää muun resurssienkäytön suunnittelun sivussa ilman, että tästä tehdään jotain suurta poliittista ristiretkeä tai odotetaan valtavia helppoja säästöjä. Samalla tavalla on olemassa varmasti myös esim. turhaa byrokratiaa tai sosiaalietuuksia nostavia ihmisiä, joille ne eivät kuuluisi (kaksi muuta usein esille nousevaa populistista maalitaulua).

Intomielinen näitä vastaan kampanjointi, ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että kaikille niille on vastinpari. Näitä ovat sitten hallintohenkilöt jotka eivät pysty hoitamaan hommia, koska tehtävät kasautuvat päälle, asioita joissa sitä byrokraattista toimintatapaa tai säätelyä tarvittaisiin vaikka sitä tällä hetkellä ei ole, ja ihmisiä, jotka kärsivät köyhyysloukussa, koska eivät tiedä tai uskalla hakea heille kuuluvia etuuksia. Ei kukaan lähtökohtaisesti kannata turhaa hallintoa, mutta monet tietävät, miten helposti lapsi tässäkin asiassa menee pesuveden mukana.