Nämä vaalit ovat olleet harvinaisen mielenkiinnottomat vaalit, enkä siksi ole niitä blogissakaan kommentoinut. Vaalianalyyseissäkin on ollut vahvasti se maku, että yritetään vääntää tikusta asiaa, ohi sen pointin, että vaalit kertovat lähinnä, että status quo puree – eikä nyt puhuta Timo Soinin lempibändistä. Suomalaiset kannattavat sitä, että kaikki jatkuu ennallaan. Tämä oli Saulin kampanjan kantava idea, ja tämän takia Sauli ei ottanut vahvaa kantaa juuri mihinkään.
Jos tätä nyt Vasemmistoliiton kannalta katsoo, aivan ensimmäiseksi kannattaa muistaa, että presidentinvaalit ovat puolueelle yleisesti vaikeat. Vasemmistoliitto on osallistunut presidentinvaaleihin kolmesti ja saanut joka kerta alle 6 % ääniä, paljon alle puolueen kannatuksen. Meillä on kannattajia, jotka eivät äänestä presidentinvaaleissa ollenkaan, ja monet meidän kannattajistamme todennäköisesti arvioivat, että vasemmistoliittolaista ei tulla valitsemaan presidentiksi joka tapauksessa, silloinkaan, jos tämä jotenkin pääsee toiselle kierrokselle.
Edellisen kohdan johdosta on ihan oikeasti syytä käydä joka vaalien aikaan todellinen keskustelu siitä, onko presidentinvaaleihin osallistuminen hyvä idea, ei vain automaattisesti ohittaa sitä sanomalla, että kyllähän näkyvyys pitää ottaa. Kyse on aina resurssien käytöstä. Näkyvyyttä saa vaaleilla, mutta optimaalisempaa resurssien käyttöä – ja resurssienkin kannalta parempaa – voi olla saada sitä saa muulla kampanjoinnilla, kuten nyt aktiivimallia vastaan, joka varmasti kiinnosti monta vassaria paljon presidentinvaaleja enemmän. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi automaattisesti tukea esimerkiksi demareiden/vihreiden ehdokasta. Näissä vaaleissa ainakaan kummankaan ehdokas ei napannut minua. Mielestäni miettimisen arvoinen olisi yleisvasemmistolainen, puolueista riippumaton asiantuntijaehdokas.
Sitä ei voida silti välttää, että tulos on puolueelle pettymys. Jotkut ovat jo ottaneet esiin, että tulos oli ainakin lähes sama kuin demareilla, mutta tämä korostaa sitä, että koko suomalaisen vasemmiston kannalta tulos oli erittäin huono, vaikka olisi miten henkilövaalit. Demareiden tekemisiin meillä ei ole vaikutusta, mutta on syytä myös miettiä aidosti, miksi puolueessa, jossa perinteisesti äänestettäisiin vaikka punaturkkista koiraa mieluummin kuin ketään muuta, 2/3 kannattajista menee porvariehdokkaiden taakse. Ainakin voidaan unohtaa ajatus siitä, että suomalaisessa vasemmistossa nykyisin on vallalla vahva aatteellinen sitoutuminen työväenpuolueisiin entisajan tyyliin – asiakysymykset ratkaisevat nykyisin kaikille.
Jos mietimme sitä, missä asiakysymyksessä näissä vaaleissa meille tuli lunta tupaan, se oli ulkopolitiikka. Presidentinvaalit ovat ulkopolitiikkavaalit. Varmasti vassareitakin on äänestänyt Niinistöä ihan vain siksi, että tämä on hoitanut ulkopolitiikan suht hyvin. Meidän kampanjamme taas ei muodostanut jäntevää ulkopoliittista linjaa, vaan usein yhtenä päivänä heitettiin ilmaan yksi lausunto ja sitten heti sen jälkeen sitä korjailtiin – toistuva kuvio oli, että tämä liittyy juuri Venäjään. Olisi viimeinkin syytä muistaa, että etenkin puolueen nuoremmalle kannattajakunnalle käsitys siitä, että Vasemmistoliitossa suhtaudutaan Venäjään liian myönteisesti, on myrkkyä, ja juuri se karkoittaa vihreisiin päin.