Pääsiäisen kynnyksellä 4.4. presidentti Andrés Manuel López Obrador ilmoitti hallituksen ostavan espanjalaiselta energia-alan jätiltä Iberdrolalta 12 yhdistetyllä termodynaamisella syklillä eli kaasulla ja höyryllä toimivaa energialaitosta ja yhden tuulivoimalan. Kaupan hinta kohoaa lähes kuuteen miljardiin dollariin ja lisää Liittovaltion sähkökomission (Comisión Federal de Electricidad – CFE) kapasiteettia 8 500 megawatilla. Rohkea päätös, joka on tulosta pitkistä neuvotteluista, vahvistaa kansallista itsemääräämisoikeutta energiapolitiikassa, takaa sähkön hinnan vakauden, lopettaa valtionyhtiön alasajon ja tarjoaa olosuhteet teollisuuden sekä turismin kasvulle.

Olen kirjoittanut aiemminkin sähköalan uudistuksista, jotka ovat laittaneet päätepisteen uusliberaalin kauden yksityistämispolitiikalle. Iberdrola on nykymuodossaan 1992 kahden yhtiön fuusioitumisesta syntynyt espanjalainen Bilbaossa päämajaansa pitävä yritys, jonka juuret juontavat 1840-luvulle asti. Se työllistää noin 40 000 henkeä. Kyseessä on pörssiarvoltaan maailman toiseksi suurin sähköalan yhtiö ja tuulivoiman markkinajohtaja. Euroopan ja Meksikon lisäksi Iberdrola toimii muuan muassa Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Australiassa sekä Japanissa. Se vastaa vähintään 100 miljoonan hengen energiatoimituksista. Toisaalta sille on langetettu sakkoja niin Espanjassa kuin Meksikossakin lukuisista väärinkäytöksistä. Meksikossa laittomasta sähkökaupasta langetettu sakko ylsi 467 miljoonaan dollariin, mutta eräs tuomari jäädytti sen maksamisen jo heinäkuussa 2022. Iberdrolalle laitosten myynti Meksikossa on askel kohti vihreämpää energiapolitiikkaa, sillä jo enemmistö sen tuotannosta tapahtuu uusiutuvilla energiamuodoilla.

Jos hallitus ei olisi puuttunut 1990-luvulla alkaneeseen sähkömarkkinoiden suoran ja epäsuoran yksityistämisen kehitykseen olisi CFE ollut tuomittu katoamaan kartalta. Sen osuus sähkömarkkinoista laski jatkuvasti. Nykyisin sillä on hallussaan 39,6 prosentin markkinaosuus, joka nousee kaupan myötä 55,5 prosenttiin. Koska hallitus rakentaa parhaillaan muutamia uusia voimaloita sekä uudistaa vesivoimaloiden turbiineja, tulee valtionyhtiö CFE yltämään 65 prosenttiin, mikä tarkoittaa sen toiminnan vahvistumista kaikilla osa-alueilla. Hallituksen asettama 54 prosentin tavoite siis ylittyy. Pohjoisessa Meksikossa kaupan vaikutus on vielä suurempi, sillä Koillis-Meksikossa CFE:n osuus sähköntuotannosta kasvaa seitsemästä 45 prosenttiin ja Luoteis-Meksikossakin se nousee 52 aina 92 prosenttiyksikköön asti. Yksityiset investoinnit sallitaan jatkossakin, mutta valtio on ottanut itselleen takaisin energiapolitiikan johtajan roolin eikä valtionkassasta varastamista tulla enää sallimaan. Iberdrolan presidentti Ignacio Sánchez Galán kertoi kunnioittavansa Meksikon energiapoliittisia linjauksia. Pahimmillaan Iberdrola on toiminut Meksikossa siirtomaaisännän elkein, minkä seurauksena hallitus on kritisoinut espanjalaisyritystä voimakkain sanankääntein. Erimielisyydet eivät kuitenkaan ole olleet este yhteistyölle. Vuoropuhelu tuotti lopulta kumpaakin osapuolta tyydyttävän ratkaisun, joka loi ällikällä koko kansan.

López Obrador kommentoi kaupan motiiveja ja seurauksia:

– Teemme tämän toimenpiteen, tämän oston, vahvistaaksemme julkista yhtiötä Liittovaltion sähkökomissiota (CFE) ja voidaksemme siten tarjota sähköä kohtuulliseen hintaan.

– Eilinen operaatio ei teknisesti mene velkaan. Se on kansakunnan omaisuutta. Se merkitsi meille 120 miljardia pesoa, noin 0,04 prosenttia bruttokansantuotteesta; ei paljon mitään, koska meillä on vahva julkinen talous.

– Lupasin, että polttoaineiden, sähkön, kaasun, bensiinin ja dieselin hinnat eivät tulisi nousemaan, ja pidän tästä kiinni; yli neljän vuoden aikana ei ole koettu korotuksia ja voin todistaa sen, niissä on nähty jopa laskuja.

– Emme kiellä ketään tulemasta sijoittamaan Meksikoon, kunhan yleinen etu asetetaan aina etusijalle. Toisin sanoen, Meksikon presidentti ei ole yritysjohtaja, hän ei ole minkään luodun eturyhmän, minkään yhtiön tai minkään ulkomaisen hallituksen työntekijä, hänellä on vain yksi ainut isäntä ja se isäntä on Meksikon kansa.

Tuotannosta maksetaan markkinoiden mukaista hintaa 696 000 dollaria per megawatti. Sähkölaitosten käyttöikä on keskimäärin 18 vuotta, mutta sitä voidaan pidentää ainakin 28 vuoteen asti. Laitokset ovat 12 vuoden ikäisiä, mikä on 21 vuotta vähemmän kuin CFE:n omien energiatuotantolaitosten 33 vuoden keski-ikä. Investoinnin arvioidaan maksavan itsensä takaisin viimeistään kymmenessä vuodessa. Toisaalta vastaavan uuden kapasiteetin rakentaminen olisi vienyt kymmenisen vuotta ja tullut paljon kalliimmaksi. Oppositio käytti pääsiäisen tiiviisti kaupan vastaiseen kampanjointiin. Hallitus kuulemma velkauttaa maata, ostaa kalliita toimimattomia laitoksia, monopolisoi sähkömarkkinoita, tavan mukaan ylitulkintoihin lisättiin valheita sen mukaan kuin puutteelliset argumentit ja spekulaatiot sitä vaativat. Keskustelu jatkui presidentin aamuisissa tiedotustilaisuuksissa (mañaneras), kun valtiovarainministeri Rogelio Ramírez de la O jatkoi aiheesta informointia 19.4.

8,5 gigawatin kapasiteetin omaavat 13 energialaitosta täydentävät CFE:n 44 voimalaa. Valtionyhtiön sähköntuotanto kasvaa siis 44 gigasta 52,7 gigaan. Nykyisellään kansallisten sähkömarkkinoiden energiantarve on korkeimmillaan 48,1 gigawattia. Seuraavina vuosina sähkön kulutus kuitenkin kasvaa, joten kauppa parantaa CFE:n mahdollisuuksia parantaa toimintansa organisointia sekä takaa tuotannon omavaraisuutta varsinkin maan pohjoisosissa, jonne voimakkain teollisuuden kasvu sijoittuu. Tarkka kaupan hinta, johon voidaan vielä tehdä pieniä muutoksia, asettuu 5 943 miljoonan dollarin tasolle. Allekirjoitetun yhteisymmärryksen sopimuksen mukaisesti kaikki olemassa oleva infrastruktuuri tullaan tarkastamaan ja dokumentoimaan. 1.1.2023 lähtien kaikki energialaitosten liikevoitot kertyvät valtionkassaan, mutta myyjäosapuolelle maksetaan niistä 3,6 prosentin vuosikorko, kunnes kauppa on kokonaan valmis.

Megawatin hinnaksi tulee jo kerrottu 696 000 dollaria. Hinta määritellään avustajien, asiantuntijoiden ja asianajajien yhteistyöllä kolmella eri tavalla: tuotannon ja liikevoiton tason projisoinneilla, vastaavien Latinalaisessa Amerikassa tehtyjen kauppojen vertailulla sekä asiantuntijalausunnoilla. Vastaavien kauppojen arvo alueella yltää keskimäärin 700 000 dollariin per megawatti ja asiantuntijat asettavat hinnan 704 000 dollariin. Kummassakin tapauksessa vastaavien operaatioiden keskiarvo alittuu. Dokumentoitu 702 000 dollarin hinta asettuu vähintään 6–9 prosenttia tai jopa 12 prosenttia alle odotusarvon.

Itse ostamisoperaatio on rahoitukseltaan suhteellisen monimutkainen, mutta se on yksinkertaistettavissa. Valtiovarainministeriö siirtää 45 miljardia pesoa Kansalliselle infrastruktuurirahastolle (Fonadin), mikä vastaa 51 prosenttia riskipääomasta. 66,5 miljardin peson varsinainen rahoitusosuus taas perustuu voimaloiden tuottoihin. Jo tässä vaiheessa käytännössä kaikki pankit ovat kiinnostuneita rahoittamaan isoa energia-alan kauppaa. Hallituksen ei tarvitse paisuttaa budjettia tai ottaa velkaa alkupääomaa varten, mikä sijoitetaan heti liikevoittoa tuottavaan toimintaan. Ja vaikka operaatio haluttaisiinkin luokitella ”velkaantumiseksi”, on valtion velka tällä hallituskaudella kasvanut vain noin viisi prosenttia, mikä ei johdu sinällään uuden velan ottamisesta, vaan selittyy pandemiaan liittyvällä bruttokansantuotteen heikkenemisellä. Velkaantuminen on ollut siitäkin huolimatta alhaisempaa kuin edellisillä hallituskausilla eikä hallitus ole, toisin kuin edeltäjänsä, turvautunut veronkorotuksiin. Julkinen talous on kunnossa ja valtionyhtiön vahvistaminen tulee osaltaan parantamaan yhteistä vaurautta entisestään.

 

 

 

Lähteet: Meksikon hallitus, Página Oficial Andrés Manuel López Obrador, Energía Hoy, La Jornada, etc.